Kesken

Mite täs on pääst tälviisii käymää, miulle joka oon ain sanont että ensi yks valmiiks ja sit vast seuraavaa. Täshää pitää alkaa visii syömää ommii sanojaa, maistuiskohaa nuo miltää.
Mitä mie oikee oon aatelt ko oon saant aikaseks korillisen keskenerääsii töit.En vissii mittää, hupa ko oon.

Käiks täs silviisii niiko sille kuulusalle ahneelle, jotta loppu on ruskia ja haisoo pahalle, vai pitäsköhää ottaa härkää sarvist,

vai puikot kiltist kättee ja neuloo tuo huivi, mutko se alkokii tympii ,mitä jos purkais.
Vai koukuttelisko vihdoinkii tuoho vetoketjuu sen pussukan. Tännää on muutenkii nii harmaata ja hämärää etten mie nyt ainakaa noit tossuloit loppuu tee

Kukkaverhost sais kyl värrii päivää mut ko ei oo sitä kovetetta jote hautautukkoo nuo kopan pohjalle.

Näistkää sukist ei puutu ko puolet ja sit se toinen. Kai mie lorruilen ko lapset jottahaa....  entten tentten teelikka mentten,... ja kasson kumman kohalle sormi pysähtyy, jos se on tuo sinisen harmaa ni lorruilen uuvestaa nii kauan jotta tuo värikkäämp ossuu kohalle.

Joskus elämä on vaa täynnä keskeneräsii kästöit ja asioit, mitäpä jos koitettas saaha tännää yks keskeneränen loppuu, tuutko mukkaa talkoisii.