Helpotusta kiukkuun.

Täs yhten päivään, ko iha pikkasen hermostuin tuoho rakkaasee ikämiehee, siis iha pikkuse, miekö nyt suurest suuttusin.

Het ko ikämies läks töihi ja auton takavalot hävis mutkan taa, ni mie tilasin pirssin ja poistuin kaupuntii ja siel sit kangaskauppaa.

Tuliaiseks toin kahta kangast ja vinokanttii.

Kangas on oikei napakkaa pellavan ja viskoosin sekotust, josta mie sit ompelin isselein uuve koltun, ko mikäs sitä paremmin emännän rauhottas ko uus kolttu.

Ompelukone surras kerrankii ko kissa uunin pankol, muutehaa se ois lentäntkii kartanolle niiko se entinenkii kone. 

Ei miul mittää kaavoi olt, nakkasin entisen koltun kankaan päälle ja leikkasin.No tää on nii helppo malli jotta miekii sen ossaan tehä.

Helmaa siksakkasin koristeeks pyörylän  iha vaa huviksee. Tuo ylemp pyörylä on muute tasku.

Taakse en laittant mittää koristuksii.

Aiko mie olinkii tyytyväin issein ja siin ommelles kiukutkii katos.

Ikämies ko tul iltasel kottii töist, roikku kolttu jo hekaris, hää kassel sitä ja kysy jotta mikä se tuo on?

Joho mie viekkaast vastasin jotta sehhää on se kolttu jonka sie miulle tännää ostit.

Ja torpaa laskeutu syvä hiljasuu, onni ja lempeys, vaik jostaa olohuoneen sohvalt kuulukii , ai mie ostin.

No mukavaa torstait ja loppuviikkoo teil kaikil, kiitoksii edellisist kommenteist ja tervetulloo Pelaguu mukkaa lukijoihi.