Rakkaat ystävät

Nyt sit ollaakii täs viimoses jutustelus. Oon jahkailt ja jahkailt, mut kaikel on aikasa ja nyt jahkailu loppu. 

Oon jakant tei kans nii ilot ko surut, ja oon kokent monta ihanaa hetkee tääl tei kans,ja oon niist hetkist nii lopen kiitollinen ko olla vaa voi.

Monist teist on tult miulle ystävii,ja siintkii mie kiitän.

En sule tätä lopullisest , onhaa tääl paljo sellast juttu joit halluun issekkii käyvä kassomas ja varmast monet halluu myös.

Täs on takaan nii monta asiaa, viimene vuos on olt äärimäisen rankka nii fyysiset ko henkisestkii, on olt läheste kuolemii ja sairauksii ja muutakii harmii, ja välist tuntu ettei oo mittää ilost kerrottavaa, ja ei niit iänikusii villasukkikaa kukkaa jaksa ain kassella.

Nyt alan olla kunnos ,mut en vielkää jaksa ja halluu jakkaa elämmäni enää tääl..

Miut löytää elleenkii päin tuolt namakirjast se soppii miul nyt kaikist parraite.

Niimpä oikee mukavaa kevättä ja pääsiäisen odotus teil kaikil, siunatkoo teit Ikiaikainen Suur Jumalamme.

Rakkaudella tei Koso-täti eli Kososen Liisa