perjantai 31. toukokuuta 2019

Juuret

 Kaikil kasviloil on juuret joil ne ravitseet isseään, niiko nyt nää pihamaan kukkasetkii. Ilma juurii ne nuutuis ja kuolisit hyvinkii noppeest


Meil ihmisilkii on juuret, kenel missäkii, miul Karjalas, toisel Hämmees, jollai Lapis. Mei on yle tärkeetä saaha tietää ja tuntee mist myö tullaa ja ketä myö ollaa.
Mie oon ain tient issäin puolen suvust jotta hyö on Karjalast Säkkijärvelt, Ristsataman kyläst, olleet samal paikal jo 1500 luvult.
Mut äitin puol olkii sit sellain mysteer, jost vaa kuiskittii, ja vihjailtii. Ja vast viime kesän sain sit virallisest tietää jottahaa miun ukki, äitin isä onkii rommaani.


Niiko kuvastkii näättä, hänel on selvät rommaanimiehe piirteet, ja tumma iho. Tuo tieto, käynnisttikkii mius aika rojektin, sellase hyvän rojektin. Oon ensinnäkkii tosi ylpiä juuristain, vaik oonkii tälläin "haalee kaalee"( valkia mustalain).
Mut nyt mie tiiän miks mie oon ain tuntent issein vieraaks muije joukos, ja miks oon tuntent outoo mieltymist roomaanien parrii,.
Tähä viimekesän löytöö liittyy myöskii yks tärkiä taulu, joka ystäväin Maahiska miul maalas.


Täs kuvas on mustalaiste suojelupyhimys, Kurki Saara.  Ja ko mie tän taulun laitoin seinällein, siihe parraati paikal, miun syvän niiko asettu aloillee. Saara tul kottii ja mie löysin issein.

Eihää tää ulkosest minnuu mitenkää muuta, mut se tieto siint jotta kuka mie oon ja miks elo on mänt niiko on mänt. Ni se selvitti paljo.
paljo täs on sellasii asioit joit en voi tääl kirjuttaa, enkä halluu kaikkee  kertookaa. Ne on nii henkilökohtasii kokemuksii, jotta vaa aikamiespoika niist tietää, hänelt ko löytyy tät sammaa herkkyyttä ko miult ja ukin äitilt, tummalt Annilt.

Mut vaalikaa työ tei juurii, olkaa niist ylpeit .

13 kommenttia:

ruusutarha.blogspot.fi kirjoitti...

Mukava nähdä sinua täällä taas! Ja kiitos kun avoimesti kerroit! Niinhän minullakin on romaniverta molemmilta puolilta, tosin kauempaa. Vieraat veret vain vahvistavat, onhan se todettu, että liian läheltä napatut aviosiipat eivät ole hyväksi, yritetäänhän noita poikiakin saada mahdollisimman kauas viettämään armieja-aikoja, jo historiasta lähtien.

Tosin en ole DNA:ta ottanut, olis aika jännää tehdä sekin.

Saila kirjoitti...

Kyllä juurista on hyvä tietää ja tunteehan niistä ylpeyttäkin, vaikka toisaalta itsellä ei ole osaa eikä arpaa niihin, on vain sattunut syntymään :-D Hienoa, että sait tietää noin tärkeän asian, romaneilla on oma kulttuurinsa, kielensä ja historiansa! Varmasti merkittävä tieto. Kuten kerrot. Ihanaa, että asioita loksahteli kohilleen.

mummeli kirjoitti...

Hienoa kun saa tutustua juuriinsa, se vain kummasti avartaa maailmankuvaa omalta osalta.
Oikein mukavaa kesän alkua sinulle.

Emilie kirjoitti...

Kiva kun kuulee sinusta! Ja kävit katsomassa minunkin kuulumisia :)
Onpa mielenkiintoista. Sieltä se taiteellisuus ja muusikkous periytyy.
Juuret on aivan ihanaa saada tietää.
Joku vuosi sitten tutkin netistä vanhoista kirkonkirjoista esi-isiä. Mulla ovat elelleet samassa pitäjässä kun itekki synnyin, enkä päässyt kuin 1800-luvun alkuun, siitä pitäisi jatkaa.
Oikein ihana tuo taulu ja sen tuoma tunne, sielu tietää joskus enemmän kuin silmät!

Väkertäjä kirjoitti...

Kiva kun täälläkin uukutat, fb:ssa seurailen touhujas.
Ja just näin, omat juuret on omat juuret, niihin perustuu koko olemus ja oleminen. Olkaamme ylpeitä omistamme, monista niistä.

Sude kirjoitti...

Minunkin isäni suku on Karjalasta, mutta äidin suku Saksasta Ruotsin kautta Suomeen tullut, eli minä olen sitten kai sekasikiö ;D Tyttäreni isä on turkkilainen, joten hän on sitten varmaan oikein seksikiöitten sekasikiö ;D Vähän hankala on tehdä sukututkimusta kun ovat kaikki niin pitkin maailmaa. Ihana tuo Kurki Saara. Seinälle pistäisin minäkin vaikkei mitenkään sukuuni kuulukkaan, kai?

AnneliPunneli kirjoitti...

Hei vaan! Kun oikein yritetään saatamme olla kiinni samoissa juurissa, niissä Tervoissa. (Vai oletko Tervoja?)Minulla on tallessa vanha perukirja (1909) ja siinä on Matias Myttynen vaimonsa Anna Tervon "etumiehenä" kun siihen aikaan mies oli se joka vastasi vaimonsakin omaisuudesta. Tutkin tuota perukirjaa tarkemmin kun nyt olen alkanut oppia enemmän näiden sukukirjojen tutkimisesta. Samoin olen vasta nyt päässyt selville ensimmäisen puolisoni eli poikani isän suvusta. 55 vuotta siihen on kulunut aikaa...

Ilona Winebridge kirjoitti...

sinulla on ollut todella mielenkiintoinen vuosi, omien juurien selviäminen on ihmiselle todella tärkeää. oma isäni oli omien sanojensa mukaan "ensimmäinen pullolapsi", en vieläkään tiedä kuka isän isä oli. toisaalta en ole sitä myöskään edes yrittänyt selvittää, vaikka useamman kerran olemme asiaa systerin kanssa pohtineet. äitini paras ystävä oli myös romaani, Anja. Anjan äiti Olga oli lapsuudessani minulle erittäin tärkeä ihminen. lapsen mielikuvitustani ruokki Olgan kauniit kultakorut, paksut kaulaketjut ja isot korvakorut. minulle on pelkkiä hyviä muistoja romaniperheistä. yksi, vielä kiertolaiselämää viettävä romaniperhe poikkesi säännöllisesti lapsuuskotiini, kuparipannut huollettiin ja porsaat salvattiin. vastineeksi yöpaikka ja ruoka koko perheelle muutamaksi päiväksi. meillä sujui leikit hyvin heidän pienen Saska poikansa kanssa.
mustalaiste suojelupyhimys, Kurki Saara on löytänyt arvoisansa paikan kotisi seinältä. toivon sinulle lempeästi soljuvaa kesäkuuuta Kosotäti, aloitetaanhan taas värjäykset juhannuskesällä?

Aava kirjoitti...

Miten hyvin kirjoitettu, ja ihanaa lukea kuulumisiasi. Olen kaivannut kirjoituksiasi. Ne juuret ja se tunne, että löytää paikkansa. Mikäs sen parempaa. Itse uskon juureni tietäväni, ja toivon kykeneväni juurtumaan nykyiselle asuinpaikkakunnalleni. Hyvässä alussa ollaan, kukkasetkin ovat pihapenkeissään alkaneet kasvaa, ja iloitsen jokaisesta putkahtelevasta nupusta ja höpöttelen niille kahvikuppi kourassa, kissa perässäni. Ei pöllömpää, tykkään. Aurinkoista kesää sinulle <3

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, kun tulit kertomaan kuulumisiasi.

Kruunuvuokko kirjoitti...

Juuret ovat jokaiselle tärkeitä.

Marle kirjoitti...

Kiva kun olet palannut! Jännittäviä yllätyksiä voi olla minkä nurkan takana tahansa. Minulle tuli kaksi uutta serkkua ihan muutama vuosi sitten ja toinen heistä on käynyt meidän mökillä kahvilla jo parikymmentä vuotta sitten, mutta ei me silloin tiedetty olevamme serkuksia. Ja asutaan kolmen kilometrin päässä toisistamme. Elämä on ihmeellistä.

Irja kirjoitti...

Mielenkiintoista. Olet onnekas kun tiedät ja tunnet omat juuresi. Kurki Saarasta en tiennyt mtn, nytpä tiedän senkin. Erään Saaran kyllä muistan hyvin, kun hän kävi liinoja sun muuta porukoineen kauppaamassa ja aina juteltiin paljon muutakin. Omat juureni ovat myös Karjalan Kunnailta, Kivennavalta ja Savonmualta.