Pannun alunen

Tää seuraava työ syntyi ihan vahingos. Mie ain virkkailen aikamiespojalle lankakerän lopuist sellasii pitkii nyörei, joit hää tykkää käyttää vyönää.
Nii nytkii tein ko hää käi koton.Saatuvaa valmiin nyörin ni hää pyörittel sitä kerälle ja hihkas.
"äet tuu kassoo mie keksin siulle jottain.Täähää käyp vaik pannunaluset"

Aikani ko asiaa mietin ni siinhää olkii järkee.Joten virkkasin yli 800 ketjusilmukkaa ja sit virkkasin kolme kerrost erivärisil langanpätkil. Kiersin nyörii tiukalle rullalle ja ompelin ain sivust kii edellissee kerroksee.

Tälläin alunen siint sit tul. Viimeeks viel tikkasin muutaman kerran läpi joka kohast jotta alunen varmast kestää kasas. Se on tanakka ko huovast tehty.
Mukava pien välityö ja hyvä konsti tuhota langan loppui.
Mitä isomman alusen halluu ni sitä pitemp pittää nyörist tehä.

Viikonloppu on taas alkamas, nautitaa taas syksysest luonnost, ja leivotaa omenapiirakkaa, tunnelmoijaa kynttilän valos ja eletää sovus.