Mitä ei äiti tekis..

Aikamiespoika läks tännää takas pääkaupuntii. Koti on hiljanen ja tyhjä, nyyh....
Ol tosi mukava puuhastella taas yhessä ja kute huomaatte hää laitto miulle  blogii kaikenlaist uutta ja komiaa.
Kiitos siulle poikain.
Kirpparit tul mukkaa muovikassillinen kankait, niist sit toiste.
Ompeluksiis ollaa nytkii....

Aikamiespoika toi tullessaa tään farkkuliivisä, joka on ollu aikonaa miun veljen takki, jonka hää puolestaa osti  36 vuotta sitte tuolt rapakon takkaa.  Samas pussis ol viel tee-paita  josta miun ois pitänt leikata kuva ja ommella se liivin selkää, mikä ajatus,  minnuu kyl lahjottii sit halauksil ja hellil sanoil, ko aluks olin empiväinen.
Tiiätte jot eihää se käy ihan noi vaa, ko trikoo venyy ja on löpyskää ja farkku kovvaa ko pelti.  Ensi pit ostaa liimakangasta, joho se kuva silitettii kii, sit leikattii tarkemmin ja  isse työn tilaaja joutu harsijaks , hyppäs mokoma viel pöyvällekkii istumaa , niiko oikiat räätälitkii.

täs tekovaiheita ja koristuksii.

 

                                                          Mie pein sil aikaa huilii

Pakko on myöntää jot kyl mie jännitin sitä kuvan ompeluu, mut onneks se onnistu tosi hyvin.
Sit niit sellasii pienii merkkilöitkii pit ommella, osan sai tehtyy konneella, mut osa ol pakko ommella käsin.

                                                              Liivi eest

                                                                ja liivi takkaa
kelpaa hänen nyt keikal kommeilla hienos liivissää ja muistaa vanhaa äitiää joka sormet veris ompel noit merkkilöit:))
Muitakii ompeluksii jouvuin tekemää, tää miun lapsein ko on toisest pääst liia lyhyt nii ko miekii ,ni kaik  farkun puntit  laahaat maata.

Kolmet housut lyhensin, jot eiköhää nuo nyt vähäks aikaa riitä.

Lisää ompeluksii tullee ensviikol.

Oikein mukavaa keskiviikon ehtoota teil jokkaiselle, kiva ko poikkesitte, tulkaapa toistekkii.