Hirnuntaa

Iloist lauvantai aamuu, aurinko paistaa ja mieli on pirteä ko peipposel,  vaik eilinen sienireissu tuntuukii jalois ja seläs.
Yhtään seitikkii ei löytynyt, kahtena iltana ollaan messii koluttu, ja saalis ol muutama matonen tatti ja lauma hirvikärpäsii, yäk.
Pit tilata kuivattui seitikkei, jotta pääsen kokeilemaan niil värjäämist.

Mutta aiheesee, monissa blogeissa näkkyy niitä ihania Heidi Beans´´n ahriikankukkasista suunnittelemii elläimii, poneja ja virtaheposia.
Rynttyliisan Maija laitto miulle kesäl jo linkinkii ja ko niitä kukka lappusii ol kaapissa valmiina alotin, palapelin kassaamisen, kuvan perusteella.

No täs käi just ko sille entiselle hiirelle..... ei tästä ponia tullutkaa

vaa tais tulla uus vahtikoira rappusille.
Ol yllättävän vaikiaa tehä tuota päätä, ja ko se siin kuvas näytti nii helpolt.

Joku tässä nyt män pielee ja pahast, mutta eipä kukkaa voi syyttää minnuu mallin kopioimisest.

Ollaa myö tääl naurettu tätä miun ponnii, joka ei oo poni vaa joku koiran ja hylkeen risteytymä.

Peräpääkii on pitkäl ja häntä sojottaa suorana. Lurppakorvat ja silmät liimasin kuumaliimal, tuo silmä on ensin liimattuu issoo nappii.
Toista tälläst en ala tekemää, en ainakaa kuvan perusteel.
Ja tälle saap nauraa vappaast, on täälkii hirnuttu:)

Nautiskellaa viikonlopust.