Kehittelyä

Taassiisa on uus päivä alkamas, ja halluun näyttää teille miun uuven pontson.
Tää synty hetken oivalluksest, ko olin maanatakina menos sinne hammaslääkärii, ja ei olt mittää mitä ois päällessä laittanu, ei nii yhtää mittää.
Siin kaappii penkoes ja manates sattuu kättee kaks niist virkkamistain huiveist niit siin sit aikain pyörittelin ja kekkasin jotta näähää voipkii ommella yhtee.

Ei muuta ko neula kättee ja ompelemmaa. Mittasin vaa jotta molemmille puolille tul yhtä pitkät saumat.

Vaik molemmat huivit onkii erilaiset ni niist löytyy samoi sävyi, toine on kantattu vihriäl toine lilal.
Mielialan mukkaa voip sit pittää kumpaa puolta tahasa.

isse ottama kuva

Tää on nii mahottoman ihana ja lämmin, jotta kaik muutkii nyt vaa ompelemmaa huiviloit pontsoiks.
Sil hammaslääkär reissul käi nii mukava juttukii, minnuu vielkii hykerryttää.
Mie aattelin kävellä sielt apteekkii ko oli hyvä keli ,minnuu vastaa tul nuorehko nainen ja hää pysähty miun kohal ja sano jotta kyl teil on sit komia pontso, eikää hää oo koskaa ennen nähny mittää noin komiaa.
Mie ihan hämmästyin ja kiitin häntä, ja kerroin jotta täs on kaks kolmiohuivii vaa ommeltu yhtee.
Siin myös sit kävelytiel kaks kästyöihmist haasteltii ja mie häntä opastin kui tää huivi tehhää. Hää tuumas jotta pittääkin koton tutkii kaik lankavarastot ja alkaa virkkaamaa.
Mukava kohtaaminen.

Tälläsii mukavii kohtaamissii mie toivon tännää teil jokkaisel.