Ruskaa huivis

Mie oon hypistelt noit värjäämiäin  lankoi ja huokailt, jotta mitä tekis, vähä on nyt inspiraatio hakuses, ko miel halajaa vaa pihamaalle.
Mut yhen huivin sain tehtyy, ja se lämmittää jo miun vanhimman kullanmurun harteit

Nakkasin sen kuvaust varte kiiruust seppelvarpuin päälle. Täs on pääasias sitä kauhavan kangas-aitast tilattuu lankaa, tuo kirkas vihriä on jukolanpoikaa.

Menekkii en ossaa sannoo ko en kerint punnitsemmaa ko tyttö jo kaasuttel autovaa lähtöö ko mie viimisii lankoi päättelin, en kerint siin tohinas ees pingottammaa, ko pit saa tää hänel mukkaa.

Aurinko hellii meit vilekii lämmöllää, toivottavast viel tuleval viikolkii saahaa iloita näist uppeist keleist.

Oon unhotant näyttää teille kaks mei puutarhas talvehtivvaa harvinaisuutta.

Tään muratin ostin joskus neljä- viis vuotta sitte iha kukkakaupast ja syksyl istutin sen kokkeeks tuoho kiven kuppeesee, ja siin se on hyväst säilynt , nyt meinaan ottaa siint juurtuneit alkui ja siirtää muuvallekkii.
Sit toinen joka talvehtii hyväst on tää miun puksipuu,

tääkii on jo neljä talvee olt ulkoon, ko ikämies kyllästy siihe jotta se ain syksyl kanettii kuistil, ja sit kuisti tuoksu kissan pissil. Puksipuuhaa tuoksuu niiko ois kissa käynt asial. Ensmäisen syksyn ko en tient tuosta hajust, ni jopa pesin tuon kasvin ruukkunee, multinee, ko luulin naapurin kollin käyneen asioil kukkaruukus.Tää on olt miul jo kaheksan vuotta.
Tän mie peitän ain syksyl havuloil ja kevvääl viskaan tän ja muraatin päälle vanhan viholais säkin, jottei aurinko polta näit. Muute en tee niille mittää, vettä annan ain välil ja siin se on.
Myöhää olla ykkös ja kakkos vyöhykkeen rajamail, jot sekkii auttaa varmast näije talvehtimises.

Mukavaa uutta alkavaa viikkoo taas jokkaiselle ja Sailan toivottelen tervetulleeks mukkaa lukijoihi.
Nii ja kästyöimmeisen blogis on arpajaiset, ottakaapa ossaa.