Pikkunen peitto

Kiitos teille jokkaiselle paranemisen toivotuksista ja puhalluksista, sormi alkaa olla hyvä.
Maanantakina saan tikit pois ja huomenna saan pestä siit kaik loput kuivuneet veret.
Operaatio ol miulle helppo, kohan makasin ja kasselin komiaa tohtorii,joka haastel miulle mukavii.
Hänelle vähä hankalamp, ko tikku ol ensin mänt vinottai syvälle ja siihe ol alkant kasvaa arpee ympärille, sit se ol viel kääntynt ylläät niiko poikittai. Yl puol tuntii hää tek sen kanssa töitä ja kahen sentin halko sieltä sit vihdoinkii nous.
Tää tohtor ol viel nii mukava jotta tuikkas korttisoonit miu lonkkii, jote nythää mie oon taas ko uus.

Pikkusen oon saant tään paketin kans virkkailtuu, neulomaa en kykene, mut sen paksun koukun kans sain tehtyy yhen peiton reunat osittai loppuu, jatkan muutamal kerroksel viel myöhemmin.

Tää männöö joululahjaks  mut ko tiiän ettei saaja käy tääl kurkkimas ni voin tään esitellä.
Idea tähän peittoo lähti tuolt Annelin blogist, hää ko ain tekköö niit komioit tunikoit jois on seläs mummon ruutu ja helmas rivi ruutuloit. Kerran vaa kasselin yhtä sellast tunikaa ja kekkasin jotta tuolviisii tullookii metka peitto.
Kokkoo täl on 153x153senttii, lankaa män vähä toista killoo ja kaik sävyt oon värjänt isse.
Siin on punapuuta, seitikkii, lupiinii, revonpappuu, kiventieraa, piiskuu, mataraa ja raparperinjurta.

Nyt alkaat nää kesäl värjätyt langat olla vähis, muutamat sukat saan viel tehtyy, mut oonhaa mie tehnykkii
neljä peittoo, kuus huivii ja kolmet sukat jote aika paljo oon saant tehtyy, laskeskelin jotta lankaakii värjäsin melkei kymmenisen killoo.
Ens kesän jos Luoja suo ja ilmat sallii ni laitetaa taas pata porisemmaa.

Oikei metkaa tätä päivää tel kaikil ja lopuks kuva tään aamun tunnelmist

Yöllinen pakkanen tiputti kaik lehet omenapuusta, se on sit imurointi keikka, ihan totta, imurointi.
Ruohonleikkuris on se kerrääjä ja sil mie imuroin lehet pois, ei tarvii haravoija ja lehet on hyvvää silppuu suoraa kompostii.