Terveisii messäst...

Nuilla sanoilla ikämies täs taannoin huutel pihamaal, jottai outoo kainalossaa, hää ko ol käynt koiran kans lenkil, tuol takamessäs.
No mie het kassomaa jotta mitä tää kanteloo, ja ikänä ette uso, hää ol löytänt hirven sarve, ja onnelliseen ko pikku poika jouluaatton, hää uhos laittavansa sen etteisen seinälle naulakoks.
Joho mie karjumaa jotta vain miun kuolleen ruumiin yli sie tuollasii kammotuksii tuot kottii, vie aittaa mokoma  likain sarvi, ällöttää kassellakkii. Naama nurpas ikämies vei aarteesa aittaa, ja jottai ikäväst eukost tää mutis menneessää.
Mut niiko ylleesä nää mei kahinat, nii tääkii päätty ihan toisel viisii, ei tok tult naulakkoo etteisee, mut kuistil asti sarvi pääs

Siin se nyt  nököttää kuistin kaapin pääl kivviin ja närreen taimiin kaveriin.

(Käi nimittäi nii jota ensmäist kertaa miekii mään näije sisustus juttuin mukkaa. Nythää on jokapaikas, niit peuran päit, ja sarvii, niit on tyynylöis, peitois, ja vaik miss ja noit närreen alkuikii on purkkilois ja pullois.)

Aikain ko niit kuvvii kasselin ni keksinkii jotta siel aitashaa on tää ikämiehen suur aarre, mie sen sit pesin ja puunasin, karhunkielel ja ajaksil, jottei vaa yhtää pöpöö tuu miun hushollii.

Närreen taimiikii löyty ihan pihan laitamilt, nyt sit myökii ollaa muodis mukaan.
Jotta mitä sano ikämies, tuttuu tappaasa ei mittää, mut naama ol taas nii marrillaa ja jotenkii omituisest hää tutkailoo etteisen seinii.

Alotellaa uutta viikkoo, tää onkii marraskuun viimein ja tulevan sunnuntain on sit ensmäinen adventti.
Kiitoksii kaikist kommenteist ja mukavaa ko ol monta ihan uuttakii kommentoijaa.
Tervetulloo Eija ja Santiago mukkaa porukkaa.