Tautia kerrakseen

No nii nyt se tauti sitte iski ikämieheekii ja mänkii aika pahaks enneko saatii appuu.
Hää huokail ja haahuil, silmis ol sellain outo epämääräin katse. Nii tää on aika ylleinen tauti noje mieste joukos, ja aika ussein iskee  tälviisii kevvääl, just näije lumikelloin kukkies.

Onneks tää tauti ei tapa, mut kivuttaa ja ennekaikkii se käyp vaimoväen hermoo.
No nii miunkii ukkoin sit sairastu autokuumeesee, tuoho pirullissee ja hankalaa vaivaa.

Oireit ol jo sillo ilmas ko tuo entinen sano jotta poks ja räks ja jätti kulkija tiellee.
Tänää sit ol pakko, ihan pakko lähtii hakemaa appuu, alko nimittäi oireet olla jo ihan kauhiat.Tiiätte jotta sitä appuu hajetaa vaikka takahikiält,tai iha mist tahasa,  mutta sitä on saatava.
Onneks ei tarvint ihan sinne ast männä, ko apu löyty tuol pyöriäst kaupuntist, Haminast.
Aamusel hää läks kippeenä ja tul äske takas nii terveenä ja hyvin voivan näköseen, Suukii ol marrillaa ko kevväisel kollil.

Täst tää nyt sit on apu miun ukkoin tautii ,Fiat marea, tätä nautitaa siihe ast ko taas tullaa kippeeks.

Lopuks vähä kästöitäkii, yhet siniset sormikkaat pallaksest

Oikei mukavaa viikonloppuu teil kaikil ja tervetulloo Peppi mukkaa lukijoihi.
Myö lähetää nyt ajelemmaa uuvel autol.