Satteenvarjon alla

Jopa olkii juhannus, aatton ko alko satamaa ni sitä sit tulkii ihan kunnol eilisee iltaa ast.
Mut onneks on keksitty tuollanen hyvä kapine ko sontikka, tai sontsa, tai arkisest sanottuna satteenvarjo. Sen ko leväyttää auk ja männöö isse alle ni pyssyy melkei kuivan.
Mie keksin sille viel yhe käytön

Aatton ko alko ripottelemaa ni levitin vanha varjon lankoin ylle, ja hyväst siellä kuivuivat, illaks sit nostin kepakon lankoinee kuistii

Tännää nuo pittää kerii tai antasko olla jos vaikka koittas värjätä uuvestaa, ko ei tuokaa oo vihriää.
Keitin ison paallisen sananjalkoi ja mieles siins se komia vihriä niiko viime vuon, mut tuollast ruskian vihriää sielt tul

Täs näättä eron, ylin pien kuva on viime vuuvelt ja alin tän vuuven. Totta se on ko sannoot jotta jokkainen kesä antaa erlaisen tuloksen. Mut sehää täs värjäykses onkii just se punanen tai vihriä lanka.

Huomen aletaa taas arkiset aherrukset ja pata porisee.
Oikei iloist toist juhannuspäivää teil kaikl ja tervetulloo Tiia mukkaa porukkaa.