Tupsukoista

Mummo metsähän menevi, linttajalka lyllertävi..... Tää tul miulle mielee ko aamusel tuos viijen aikaa lähin taas omille polullein, tälkertaa läksinkii täl.

Anopin vanhal polkupyöräl,voi herraisä sentää ko miun pittää olla sit hölmö, miehää en oo ajant pyörää kymmenee vuotee, ko se käi aina tuonne selkää, mut nyt sit lähin.
Tottahaa tää on jotta kun tuon pyörällä ajon on kerran oppint nii mieles se pyssyy... juupa juu.
Pyörä linkurtel ko kärme tien vieres, ja mie , nii mie jätin silmälasit kottii, siin mie sit tihrustin kivvii ja kuoppii ja pyörä heilu ja huoju, satula hankas ja jokkainen töyssy tuntu seläs.

Työ taijatta jo pallaa halust tietää jotta miksi ja mihi mie lähin... no näije tupsukoijen takiahaa mie

Nyt ko alkaat nää järviruot tekemää näit tupsukoit ja näist ko saap nii mahottoman komiaa vihriää.
Nää olkiit sit hankalas paikas, sellase ison ojan kallaal. Koko ajan sai pelätä jotta en tippuis ojjaa, ja aamusel ojan pientareen heinät ol märkii ja niin olin sit miekii , housuist sai vettä kääntää.Kaikkee hulluu sitä männee tekemää ko aikasemmin kerättii tupsut ihan tien vierest ja kuivin jaloin.
Ne mie oon jo keitelt,

vaik ei tuo tuos kuvas näytä yhtää silt vihriält joka se luonnos on. Se on sellain herräävän kevvään vihriä. Siin vieres on sit jälkiväri, aavistuksen vihriää taittava keltain.
Mie en ymmärrä miks ihmees nää värjätyt vihriän sävyt vääristyy kuvas , mut muute vihriä on vihriää, niiko tuos kukkaseskii.

Oikein lepposaa viikonloppuu teil kaikil, ja koitetaa jaksaa helteist huolimatta, olla ilosii.
Kästöit en oon koko viikos tehny yhtää, en vaa oo jaksant.
Vanha rouva kysel jotta mitä mie näist langoist teen. Tarkotus on virkata kaks issoo peittoo ikämiehen ja oman seurakunnan joulumyyjäisii.