Syyspäivän iloja

 Kyl tännää onkii olt ja on elleenkii nii mahottoman komia syyspäivä, aurinko paistaa ja on tyyntä.
Päivän innottamana tein pitkäst aikaa ulko-ovvee kranssin.

Tähä laitoin kokkeeks samettikukkii, ja isoo maksaruohoo, saa nähä kui kauvan ne kestäät nuin komiaan.

Siint löytyy myöskii kärhön siementupsui, aronian marjoi, sinisii piikkiputken kukkii, raakoi pähkinöit ja ruusumarjoi.

Tuo tummanpunain on sen kevvääl ostamain hypriidi hortensian tän hetkine väri.

Näije kranssiloijen teko on sellast hermoleppoo, koha vaa ottaa erilaisii kasvii ja sittoo ne pajust kiepautetulle rinkulalle, sellaisin pienin kimppuin. Jos joku halajaa ohjeit ni tuolt tunnisteist löytyy kranssit ,ni sielt kannattaa kassoo.
Miehään oon oppint tään taijon jo lapseen, sillohaa ei kukkaa viel kranssiloist mittää tienny, mut miun mummoin ol aikoinaa käynt siel kannaksel sellasen seppeleen sitojan kurssin ja hää sit opetti tään taijon miulle.

Sit viel kuva oikeist ihme kukist, nää gerperat mie oon ostat jo kevvääl, keltasen pääsiäiseks ja oranssin vapuks, ko ne lakkas kukkimast ni pein niitä kuistil ja kastelin millo muistin, sit kesäkuun alus istutin ne ulos ruukkuu ja nyt ne kukkiit ja kukiit ja nuppui on ihan tolkuttomast.

Ensmäisen kerran mie sain gerperat säilymää ja uuvellee kukkimaa. kesäl annoin ain kastelun yhteyves sitä punast kastelulannotetta, mittää muuta en oo näille tehny.
Tästlähin mie taijan tykkänää ostakkii näit gerperoit.

Mut nyt takas pihamaalle nauttimaa täst ihanast päiväst.