Elämän muutos

No nii, nyt se sit käi meilkii jottahaa miulta  läks mies, reppusa otti ja sano jotta terve. Hyvä ko kerkisin aamul assiita tajuammaa ja kuvan napata muistoks.

Siin hää mennee, hartiat vähä kasas, mut onneks sentää viel kerran vilkutti miulle

ja tuttuu tyyliisä hihkas jotta koitahaa sie mamma pärjätä.
Haikialtahaa tuo tuntuu ku ei enää tuota näkkyy koskaa nää, ei ainakaa aamusele kello seissämän kolmekymmentä.
Viel kerkisin ikkunast kassomaa viimosen kerran ko auto männöö pitki aamust  pihatietä.

Yks vaihe elämäst on loppu ja uus alkamas sillä.......  IKÄMIES JÄÄP ELÄKKEELLE,   mitä työ muuta luulitta, anteeks jos vähä säikyttelin.
Mukavaltahaa tää tuntuu, ko ennää ei tarvihe miunkaa olla pitkii päivii yksinää, ja helpottaa mones asias ko kaver on kotoon jelppimäs ja sit assii jost mie oon ni  ilonen, kassokaas ko miun ei enää tarvihe huoltaa näit, valkosii paitoi.

Näit on vuosiin saatos tult pestyy, silitettyy, tärkättyy varmastkii satoi kertoi. Ko noit paitoi on ain ollu iha liikaa.
Mut eihää yks mies tarvi ko kaks valkiaa paitaa, yhen lyhyel hihal ja toisen pitkäl, ja ne hää ossaa huoltaa issekkii.  Ai tätä onnee.

Monet on kyselt jo ikämiehelt jotta mite hää saap nyt ajan kulumaa, no mikä huoli heil siint on. Kyl mie järjestän ukollein hommii, listankii oon jo laatint, ei hää jouva työpaikkasa perrää haikailemmaa, nii ja jos nyt hälle lope ikävä tulloo ni taputelkoo ohikulkiessaa tätä työpaikkasa vanhaa roskist.

Oikei lepposii eläkepäivii siulle ukkosein.