Sillä sipuli

Monet tykkäät sipulkeitost, väittäät jotta se on mahottoman hyvvää, oon olt erimielt, mut nyt hiljallee alkaa miunkii miel kääntyy siihe suuntaa jotta sipulkeitto onkii mahtavaa.
Vaa älkää luulko jotta mie sitä syön en tokkiisa vaikka koko aamun keittelinkii ja välist tuo kiehu hellallekkii ja torppa hais sipulille oikee kunnol.

Arvasittahaa työ jotta punasipulin kuorethaa tuos kiehuut ja värjäämistä varte. Koko talven oon nuita keränt ja nyt niit ol sellaset 150 rammaa.
Toista tuntii noit keittelin ja jäähyttelin lopuks sitte langat liemee ja tälläsii sävyi sielt tul.

Niiko ain ennenkii ni tuo kuviin pienennys vääristää sävyi, mut oikial on 300 rammaa sellast sammaleen vihriää ja vasemmal samanverran oikee kauniin heliän vihriää.
Lientä jäi viel mut lanka loppu.

No nythää mie alotinkii vikapääst tätä juttuu ,ko täs taannoin satuin kauppaa just parraiks ko siel siivottii sipullaarii. Myyjä ol viskont kuoret lattialle ja mie mänin sit kysymää jotta saisinks mie nuo kuoret tuolta lattialta, vähä se myyjä minnuu kasso, jotta mikä mamma se kuorii hinkuaa ko kokonaisii sipuleitkii ois tarjol.
Mie hälle kerroin värjääväni lankoi ja just nuit sipulinkuorii siihe hommaa tarviin.
Niist keltasist kuorist tul sitte nää uppeet värit.

Tuos päällimäiseen on ensmäinen keitos, oikial toine ja vasemmal kolmas.
Nii se on jotta sipulist tullee hyvvää soppaa ja komioit värilöit.

Oikee mukavaa loppuviikko teil jokkaiselle kiitoksii taas kommenteist ja tervetulloo Mervi mukkaa porukkaa.
Tavataa taas ensviikol ja sillo pagistaakii ystävist ja ihhaillaa kukkasii.