Vihdoinkin loppu

Huh huh, jopa olkii urakka, luulin jotta tää viimoinen peitto ei ikuna valmistu.
Koskaa ei oo peiton teko olt tälläst pakkopullaa niiko nyt.

Monen puretun alotuksen jälkee päädyin näihi kahtee ruutuu jois on issevärjätyy ja kaupast ostettuu sekas.
Väreiks valikoitu sit vihriä, oranssi ja keltain.

Koko on 150x144 . Oon kyl tyytyväine tähä pakkopullaa.
Huomaatte jotta kummaskii kuvas näkkyy kaks tuollast mustaa ruutuu.  Ne ei oo mittää kevväisen kärpäsen jälkii vaa iha tarkotuksel peittoo laitettu.

Koitin ain  laittaa jokkaisee peittoo jonku piene jutun, Vähä niiko tekijän puumerkki.

Nyt loppuu virkkuut, kaivoin jo puikot ja ihanaa lillaa sukkalankaa ,siit sit seuraaval kerral, oikee mukavaa viikonloppuu teil jokkaiselle ja tervetulloo Ruusumekko mukkaa porukkaa.

Mervi kysel kepin päälyksen puhtaan pysymisest , tälviisii talvest kestää ihan hyväst, mut kesäl kyl nuhjaantuu ja hikkoilu likkaa kahvaa. Ongelma on se ettei päälystettä voi irrottaa pessuu varte vaa pittää tehä uus.
Serentis kysy jotta miltä virkattu tuntuu kättee, no miust tuntuu hyvält, talvel lämmin ja kesäl ei se muoviin kahva hiosta, ja riippuu vähä langast miltä tuntuu.
Ja kaik miun ideat on vappast napattavii, Silviisiihää ne kästyö ideat on ain ennekii levinneet.