Laulellaa...

                                                          Tässä isä pupu on,

                                                                tässä äidin näät

                                                        tässä piku pupujen kaikki näet päät

           Iloisena nyökkää he toisilleen vaan ja korvansakin ristiin nämä puput saa.

Tään lasten laulun tahis on sit pupuperhe esitelty, näitte neulominen on vaa nii mahottoman metkaa, jot
pit tehä viel yks ja ISO. Tähä käytin kutosen puikkoi ja isoveli lankaa, jota män töpöhännä verran yl 100 rammaa.

Nää kaikki on tehty samal ohjeel ainovastaa tään isoimman jalkoi neuloin pikkusen pitemmiks, muutoin ovat samal mallil. Tää lähtee yhelle pikkuselle pojalle kainalokaveriks. Tälläst issoo on mukava kannella ja nujuttaa.

Ja kerran viel kaik pupuset samas kuvas, täst näkkee hyvin tuon koko eron, isoin on 55 senttii, seuraavat 42 ja pienimmät 33 senttii pitkii.
Vähä himottas tehä viel muutama tuollanen oikein iso, mut kassotaa, kassotaa.

Ollaa taas perjantakis ja ootellaa viikonloppuu. Ikämielkii on pitkäst aikaa vappaata, tiiä mitä täs saahaa päähämme tehä.
Nauttikaa työ toisetkii levost ja yhes olost.

Maahettaret toivottelen mukkaa lukijoihin, ja kiittelen kovast haasteist ja tunnustuksist joit oon saant ihan urakal, mut siihe tuunaus haasteesee oon jo vastant ja ei miul oo varastos mittää uutta tuunattuu juttuu.
Samaten täänkii oon jo saant, mut oon ilonen ko annoitte tään uuvestaa. Täshää piti kertoo issestää asioit, mut oon tait kertoo jo kaiken, mut kassotaa mitä viikonlopun aikan viel keksin, palataa asiaa ensviikol, jollo kerron kelle tään laitan etteenpäin.

Kiitos teil ihanat blogiystävät taas kommenteist ja tääl piipahtamisest, joka pävä teit käyp yli sata, ja tään blogin vuuven aikana  on teit käyny jo yli 30.000 voi mahoton sentää.
Mie oon ilonen ja kiitollinen teist jokkaisest.