Pönttöjä

Oikei hyvvää kirkkaan viikon keskiviikkoo teil jokkaiselle, ja suuret kiitokset pääsjäis toivotuksist.
Hyvvää on syöty ja pehmeel maattu niiko ain ennekii, mitäpä sitä tapojaa muuttamaa.

Kevätkii alko tulemaa sellasel ryminäl, ja ko muuttolintuikii  jo näkkyy (peipposii, punarintoi, töyhtöhyyppii ,sepelkyyhkyi, ja kurkii) ni meil muistu mielee jotta pittääki tehä lissää pönttöi.

Ko nyt on viel ne talkootkii. Viis pönttöö on mei ossuus.
Olkii tosi metkaa tehä yhes noit pönttölöit, mie ojensin ain lauvan ja ikämies naputtel kassaa.
Ripustaminenkii tehtii yhes.

Ikämies roikku puus ko paraskii sirkustaitaja, ja mie käänsin selän jotten nää jos hää tipahtaa, puhelinkii ol valmiin kouras jos vaik pittää soittaa appuu .
Mikkää ei piristä yhteist elloo nii ko yhes puuhastelu.

Pittää viel kertoo yks mukava tapaamine, lauvantak aamusel olin kirkos ja palveluksen jälkee miu lukse tul mukav rouva joka kerto jotta hää lukkee miun bloggii.Hää kerto jotta tunnisti miut, mistäpä muustakaa ko tuost miun kepist.
Terveisii vaa siulle lukijain, sie piristit miun päivää.

Tapania

Joulu män taas sen vanhan kaavan mukkaa, eli hyvää syötii ja pehmeel maattii.
Lahjoikii tul ja näytän teille yhen joka hyväst soppii tähä Tahvanan päivää, ja joka on miun rakkaan appein  89v. tekemä. Hää ko on nii mahottoman kätevä käsistää.

Meil ain vanhat sannoit jot Tahvana ol tallirenki ja hevosmieste suojelija.

Alkujahaa Tahvana ol ensmäinen martyyri Stefanos, mut kansan suus nimi käänty Tahvanaks.
Ennehää ain Tahvanana ajettii hevosel ja reel pitki kylän raittii . Aisakello kilkatti ja vällyin al ol lämmin.
Nyt reen jalakset iskis tulta, ja hevonenkii ois vaihtunt autoo

Mut mei Tahvana pittää huolta täst Pollest ja yhes hyö rattastaat aika haipakkaa

Välist hyö männööt hissukseekii

Jotta tälläin Tahvana ja Polle meil nyt on.
Kiitoksii apelle, tää pyssyy ain kunniapaikal,
Ja kiitoksii teil kaikil joulun toivotuksist ja muistamisist.

Eiköhää lähetä  kaik lenkille Tahvanan päivän kunniaks.

Valoa

Jotta tääl on pimiää, ko se neljält alkaa ni sit kökitää tuvas , ko ulkoon on mustaa ko pikipannus.
Tääl ei loista katuvalot ja naapurinkii ikkunoije tuike on kaukaan. Ain pittää olla ossalamppu jos ulos männöö.
Hiukan helpotust tuop nyt aita kuistin uus tähti.

Tuollasee issoo ,kepakoist tehtyy tähtee kieputin valonauhaa. 80 ledii antaa mukavast valloo ja nään tuos kuistil sittoo ranssiloit illalkii.

Toki sitä ossalamppuu tarvii viel lisäks, mie ko vähä hupa silmistäin.

Tälkertaa ei tään enenpää, ikämiehe pehmitys jatkuu, nyt vuoros tiikerkaakku ja lihapaisti. On ihme jos ei ala mies pehmenee.
Kiitoksii Annelille laulamisest.

Lyhty

Ko illat hämärtyyt ja joulukii on tuloillaa ni mikäpä mukavampaa ko laitella lyhtylöihi kynttelii palamaa. Antaat nii somast valloo ja tunnelmaa.
Tänä vuon mie luovunkii monest pienest lyhyst ko sain ikämiehelt yhen ison,

siis oikein ison lyhyn. Hää rakens sen vanhoist ikkunoist joije koko on sellaset 130  x 80 senttii. Idea tähä napattii internetin ihmeellisest maailmast ja yhen tuttavan lyhyst.

Etumaises ikkunas on pienet hakaset joilla se pyssyy kii, voiphaa siihe laittaa saranatkii, mut meil ei olt yhtää nuin pienii ja ko tarkotus ol että kaik materiaalit löytyyt omist varastoist, ni ei lähetty sit saranoit ostelemmaa. Katto rakennelma on irrotettava ja se mennee viel ikämiehen työpaikan autotallii maalattavaks  muut maalaukset tehhää sit ens kesän.

Koristukset on nyt vähä niiko sinnepäin ,mut tuleval viikol pittää ostaa muutama kanerva lissää tuoho lattiille.
Mie oon nii ilonen jottahaa , melkei tekis miel männä isse tuonne istumaa ja varmast jotenkii mahtusinkii, mut pois tulo vois olla hankalaa . Kyl mie oon   ukkovain kehunt ja mokkapaloil hemmoteltkii ,ko hää miulle tälläsen ihanuuven rakens eikä motkottantkaa yhtää, niist emännän hassuist ideoist.

Joku teist kerra kyselkii tuon pyöriän kiven alkuperrää, mie oon saant sen yhelt vanhalt tätilt, hää ol sen löytäntä tienvierest, on kuulemma dinosauruksen muna.

Toivottelen Nikusen Liisan mukkaa lukijoihi ja teil jokkaiselle oikein tunnelmallist viikonvaihetta.
Myöskii mukavii isänpäivii niihi perheisii joissa sitä vietetää.

Ja taas tuikkii

Tänä syksyn nuo kepit ja niist tehyt tähet vaa kiehtoot  minnuu.

Niimpä pit viel tehä yks, mutta ihan erilainen ko aikasemmat. Tähä tarvittii kasa pätkittyi keppilöit,

jotka viikon kuivuivat kuistin lattial. Sit aletaakii miettimää jotta mite kummas se tähti tehhääkää.

Tuol nurkas näkkyy vähä mallii. Saatii viime joulun tuollanen tähti lahjaks ja jo sillo päätin että tätä kokkeilen. Näytän sen teille myöhemmin.

Hiljallee alko tähti muotoutummaa ja jos joku meinaa tälläsen tehä nii ottakaa ain nuo kuumaliiman haituvat tarkast pois jo tekovaihees, valmiist niit on aika mahoton sit kaivella irti.

Kolme kerrost mie tähä laitoin ja keskusta täytetää nii jotta palaset tukkeet toisiaa. Lissäilin viel käppyräisii peikonpähkinän oksiikii.

Valmiisee tähtee laitoin Vanhalt rouvalt saamain lumihiutaleen ja siihe enkel koristukseks.

Oikein rauhallist pyhhäinpäivää kaikille ja mukavaa marraskuuta.

Tervetulloo Haapalan Tuulakii mukkaa lukijoihi ja kiitos teil kaikil ihanist kommenteist .

Sisällä

Viimeeks ko oltii pihamaal ja rappusil ni nyt ollaa tuvas, tai oikiastaa etteises, mut  ennen ko sinne männää ni näytän muutaman kuvan

Eile sijoin rautalangast käännetylle ja väännetylle rinkulalle puksipuun oksii ja kanervan kukkasii.
En raaskint tuota puksipuutain kauhiast leikellä ko se on nii hijas kasvuin.
Sit hain messäst lissää näit valkeit kelottuneit keppilöit ,ko meil ei oo niit vanhanrouvan ajopuit.

Sit mäninkii oksentammaa ko alko nii ikävät mahas palperoittamaa, mikä lie pöpö olt, mut tyhjäks tul miunkii maha.
No tännää sit jatkoin hommii ja yhistin nuo kaks juttuu

Hyväst otti kuumaliima kiinni, ko kepakot sai kuivuu puhellan pääl, vaik ikämies ois nuo kyl jo uunii nakant, mut onneks kerkisin vällii.

No nii nyt pääsettä sit etteisee. Tervetulloo.
Tuo vanha puhelin on kirpparilt, ostin tuon vaikka oonkii essimäs sitä viel vanhempaa mallii sitä sirompaa ja valkoseen. Kahel kirpparil oon sellasen nähnt, mutta ei hyö myyneet ko molemmis se ol kuulemma vaa koristus, mitä tuollain kiusaaminen on, eiköhää heil raha kelpaakkaa.

Vanhallerouvalle  kiitoksii ideast keppien käytöst askartelus, hää ko tehny niist vaikka ja mitä.
Kranssin idean löysin puolalaiselt sivult jota en ennää löyvä. Ain pitäs laittaa ylös missä minkäkii on huomanat. Tähti on omast pääst.

Eile ol kova pakkain,-8 nyt tulloo vettä ko saavist, mut mukava on olla tuvas uunin lämmös, juuva saijuu ja syyvä vesrinkeleit.
Oikei mukavaa alkavaa viikkoo ihan jokkaiselle.

Sängyn pääty

Oikei mukavaa tätä viikkoo ja terveisii tohtorist, pit käyvä hakemas lonkkii taas korttisoonii ja puudutust ko nuo limapussit ärtyit oikei kunnol. Nyt sit muutaman päivän otan sillee rennost ja etupääs makkoilen, mut mikä on makkoilles ku mei miesväki tek miulle uuven sängynpäätyn.

Tosin tätä enne käytii ikämiehen kans kiivas keskustelu siit, jotta kuka hullu sitä nyt raakalautaa laittaa sänkysä päätyy, siithää saap viel tikkuloit aivoihisa, jos nyt sellaset sattuu ees tuol tukan alla olla olemas. ja kaikenlaisii kotkotuksii sitä ain keksitääkii.   Onneks aikamiespoika tul appuu ja puhu tuon mei jäärän ympär.

Mie jo kesäl nää lauvat kekkasin tuolt liiterin orsilt ja pesin ne painepesuril puhtaaks,ol niis sellaset viijenkymmenen vuuven pölyt, sillo  pestes  aattelinkii jotta näist tulis komia petin pääty.
Ja eiks vaa tultkii? Nuo muutamat tahrat tul ko putsasin linnukakat pois, mut nyt läntit on jo kuivuneet.
Koristukseks laitoin nuit Elinalt saatui syvämmii ja par kranssii jotka oon teille jo esiteltkii.
Että mie tykkään täst päätyst, ja voihaa tuon joskus sit maalata jos tuoho kyllästyy.

Aikamiespojast en kerint ottaa kuvvii, mut terveisii hä laitto kaikille lukijoille.

Mei Lillikii laittaa terveisii jotta ompot on maukkait niit kannattaa syyvä.

Kaukalo

Nurkist löyty tälläin puusta tehty kaukalo, vanha se on ja tarvi kunnol painepesurii ,jotta tul puhtaaks, mut mikä kaukalo tää on tietääks kukkaa?

Kooltaa se on 39 x 49 cm ja reunoiltaa hiukan kalteva.

Toises pääs on tälläin kahva, siin ei näy minkäänlaisii jälkii eikä kolosii, eikä jäänteit jauhoistkaa.
Siis täyvellinen mysteeri. Mut mie ihastuin tähä muotoo ja tuoho vanhaa puuhu,

keittiöö tuo on hiukan liian iso, eikä mahukkaa siel oikei mihinkää, mut kuistilt se löys paikan kommuutin päältä

ja valkiatkuulaat mahtuut siihe hyväst. Kuisti tuoksuu nyt omenoille ja syksylle.

Oikein onnellist elokuun viimist päivää ja olkoo alkava syyskuu teil jokkaiselle se paras syyskuu.

Puutöitä ja palkintoja

Voi että mie oon ilone, ko opin tännää uutta, nii sitä vanhakii oppii ko va yrittää.
Miul ol idea sellasit puisist pääsiäismunist joihi liimaisin sit ikonien  kuvvii.
Ikämiestä pyytelin aamusella niit munnii miulle sahhaamaa, piirsin hälle pahvist mallinkii, mut ei tuo  mokoma joutant, hänel ko on just polttopuijen teko menneillää.
Menhää miulla naama vähä väärällee ja tuhatelin, mut sit vast miun naama väärällee mänkii ko hää toi miulle tään, tää on sit joku sähköl käyvä saha, iässäin en oo tuollast käyttänt.

Pikakurssin jälkee aloin sit sahhaamaa, kiel lirpotti suust ko kansakoulus ko ensmäist kertaa pääs veistoluokkaa linnunpönttöö naulaamaa. Ensmäinen muna ol sellain laiha ja kapia, toine ei muistuttant munnaa olleskaa, mut nää kuus, nää on ihan niiko niije pitikii. Santapaperil hioin reunat tasasiks, ja pyyhin kostial pölyt .Rinnas läikähtel sellain onnistumisen ilo.

Osasin porata viel reijätkii ripustamist varte, porakonettahaa oon käyttänt ennekii.Ikämieskii kehu jotta hyväst sie mamma osasit ,saatkii täslähin isse sahat omat juttus, no soppiihaa tuo.
Koristelun jälkee näist tul tälläsii

Osa on kakspuolisii, viis ripustin siihe etteisen piikkilanka karanssii

Yhen laitoin kammariini, heinäseiväs tikkaisii,

yhes tuon ihana puisen syvämem kans. Sain nimittäi,Ruusuliisalt hyväkiertää paketin jos ol kaikkee ihanaa, kiitos ihan mahottomast.Enkelilt ol siipi poikki, mut ikämies liimas sen ihmeliimal kuntoo, eikä siit huomaa yhtää jotta ois olt rikki. Jote älä sie Irmel oo milläskää, näit haavereit sattuu postin kans. Tuo läkkipeltinen syvänkii on upia.

Kankurittaren  arpajaisist voitin näin upian istuinalusen, sen nimi on Lumihanhi. Kiitoksii täst upeast,ihanan värisest palkinnost.

 Koha ilmat lämpenee ja otetaa tuolit ja pöytä pihalle ni miun on mukava istuu tuon lämpimän alusen päällä.

Tervetulloo Mustis mukkaa lukijoihi ja kiitoksii teil kaikil kommenteist. Oon mie joskus myöntkii kranssiloit.
Täst on vuosii ol viel markka rahan, olin jäänt työttömäks ja rahaa ei olt, ni kranssiloijen myynti autto hyväst. Ennää en viissi myyvä, teen vaa issein iloks.
Mut oikei mukavaa lopuiltaa teil kaikil, humenis mie lähen kyllää, jokoha siel on pullat paistettuna:))

Tikapuita pitkin...

Ihan het enne ko alan pagisemaa, ni kiitos teil kaikil kommenteist, moni kysyy ain jotta mist mie näit ideoit ain saan, no ne vaa tulloo niiko tuokii eellinen kranssi väläht mielee siel liiteris tuohenkäppyräisii kassoes. Tuohihaa on vanha ja hyvä materiaali, ja viel mahottoman komiaa siks mie sitä käytin.
Nii ja ranssiloit mie oon tehny ihan kakarast ast, ko miun mummoin ol käynt kannaksel ennen sottii seppeleen sitoja kurssin, nii hää sit opetti minnuukii sitomaa seppeleit, millo mistkii materiaalist, havuist, heinist, risuist, ja sit mie vaa aloin sitomaa .
Mut sit tään päivään aiheesee, jottei Maija saa lissää viekkareit:))

Mei navetan vinnil ol tänne tulles heinäseipäit ainakii sellaset 1000 kappaletta, ja niit sit jaettii kuka vaa huol, issekii käytettii ja käytetää niit tuol pihamaal kärhötukiin ja mis vaa tarvitaa

Kasa hupen aika hyvvää vauhtii ja ennää on jälel ne serkulle luvatut ja rippeet päälle. No koko tään ajan mie oon haastant ikämiehelle jotta hää tekis miulle heinäseipäist sellaset tikapuut.
Aluks tää ukkoin ei tajunt ollenkaa mitä tarkotin vaa hää vänkäs jotta eihää ne tikapuut kestä miun painoo, ja mihi mie niit tarviin ko kiipeeminen on kielletty. Hää kyl ottaa miulle ylläält tavaroit koha vaa pyyvän.
Mie selitin jotta sellaset sisustustikkaat kammariini. Voi mikä mäkätys sit tul, kuulemma ei kukkaa kanna sissää likasii heinäseipäit, ei kukkaa, jotta sie mamma oot kyllä outo,
tääl on jo pottaattilootaa ,sukset , viljalapio ja nyt viel pitäs tuuva heinäseipäät...
Niinpä jäi tikkaat saamatta, ja kasa siel vinnil vaa pienen ja pienen..
No nyt viikonvaihtees ol tuol ystäväin Annen kaupunginlaidalla blogis sellaset ihanat tikkaat. Mie vinkkasin ikämiehen konneen ääreen ja sanoin jotta tollasii mie ukkosein tarkotan, ja kassokkii sitä kuvvaa pitkää ja hartaast,jotta se painuu siun aivohis ja ossaat tehä miulle tuollaset.
Ikämies tuhahtel ja mumis jottai omituisist naisist ja män istumaa tuppaa sen iän ikusen ristikkolehen ääree.
Ai ko minnuu korvens, aatteelin kyl jottai sopimatonta tuost miun rakkaast jästipääst ja käin leputtamaa kipiää selkääni.
Mut ette ikinä uso,  mie ko lähin iltasel käymää pihamaal ni voi yhen kerran rappusil ol sellaset ihanat heinäseipäist tehyt tikkaat, melkeest kompastuin niihi. Ikämies ol ne miun maatessain käynt tekemäs.
Mie huutama kiitoksii  tuolle maailman ihanimmalle ikämiehelle, pusunkii moiskautin keskelle kaljuu.

Kassokaa nyt ko ne on ihanat. Ikämies myhäil miun kehuloist ja sano jotta hää aattel jotta tuollaset tikkaat ois varmast komiat miun kammaris...... ai hää aattel.
Pithää miun het neuloo sukat ukollein ko hää miul tikkaat laitto.

Mukavaa alkavaa viikkoo kaikil, toivotaa jotta työkii saatta yllätyksii.
Kuvas näkyväst ranssist tulloo sit oma juttusa ja tuon kassin oon neulont aika kauva sitte, on sekkii olt tääl esil.

Koti komiaks

Ensmäinen lokakuun lauvantai alussaa, koht meilkii tuoksuu omenapiirakka, pörisöö imur ja rumpsuttaa pyykkikone, mut sitä ennen näytän teil kaks uutta juttuu

Tään ihanan lampun mie sain yhelt ystävältäin, kiitokset viel kerran ja kiitos myös Kotipellon blogii, niist hyvist ohjeist joije avul myökii saatiin lamppuun  valo.
Nyt iltasel ei ennää oo vintin rappusten alapää pimiänä

päiväl otettu kuva

Tuppaa tein uuven kranssin, täl kertaa ajtus väläht puuliteris ko siel on lootas tuohenkäppyräisii, niinpä toin niit sissää, ja päällystin pajust tekemäin rinkulan tuohest leikkaamillain suikaileil

Siin käytin sitä tuttuu ja ei nii turvallist kuumaliimaa

Päällystämisen jälkee liimasin rinkulaan  ja sormiinikkii, tuohenkäppyröit, kaarnast veistämiäin sydämii, käpylöit ja noit oman pihan pähkinöit,siis iha ilmast materiaalii. Kaupast ostettuu ol vaa alelaarist löytämiäin pienii kukkasii ja rusettinauha.

Noije syvänten veistämisee mie käytin mattoveistä, ko ikämies on piilottant miult kaik puukot, ko mie muka telon issein. No enhää mie telont mattoveisselläkään, höh noit ukkoloit.
Täs sit koko ranssi

Tuo ruskia lintu on lennelt muissakii kransseis, mut tähä se soppii just eikä melkei.
On ain mukavaa saaha kottii jottain uutta, vaik vaa tälläsii pienii juttui, niiko lamppu ja kranssi.

Ja on mukavaa saaha tänne uusii lukijoit, tervetulloo Narukerä mukkaa porukkaa.
Mie oon ihan mykistynt ko teit lukijoit on jo130, kiitos teil kaikil mukana olost ja kiitos kaikist ihanist kommenteist.
Kasselin noit tilastoi ni näit miun pagisemissii luvetaa Ameriikas,Kiinas ja Venäjäl, mitähää hyö ymmärtäät miun kirjotuksist, luulenpa jotta kuvii hyö tutkiit.
Mut ei se piirakka tuoksu ellei sitä joku leivo, pittää lähtiä hommii.
Viettäkää työ oikei mukava viikonloppu, nii miekii aijon tehä.

Lämpöä jaloille

Syksy vaa hiljallee etenee ja varpaitkii alkaa palelee, villasukkii on tult iltasella neulottuu ja vihdoinkii oon saant ne pääteltyy. Tuo päättely se on sit kurjaa hommaa, kumpa siihe joku keksis vaik jonkiinlaisen aparaatin ni ostasin het paikalla semmosen.
Täs ensmäiset varpaitte lämmittimet, vaalianpunaset körttisukan tapaset. Nää on jo maailmalla ja lämmittäät
ystäväin jalkoi.

Lanka on sitä tuttuu jukolanpoikaa koko naisten 36-37 lankaa män minkä män.

Nää on sit ne joissa sitä päättelyaparaattii ois tarvinnu. Varret on neulottu kaikist lankoin lopust. Koko on näiskii jottai 37 paikkeil ja viel yhet sammaa kokoluokkaa olevat sukat.

Nää on neulottu Novitan valmiist kirjavaks tehyst keräst,mut kauhian valjut siks piristin näit noil oransseil varre suil ja kantapäil.
Mie en ymmärrä miks Novita laittaa ain näit mustii ja mustavalkeit rantui lankoihi, ko ne on vaa kamalii.

Miult on ussein kysytty jotta mite ihmees mie kerkiin tehä näit kästöit ja värjyyksii.
No ko mie en ossaa olla joute, kasvit kiehuut paas isseksee, koha muistaa laittaa puita paan alle ja sil aikaa ko pata porisee ni hoijan puutarhaa, samoin sillo ko langat muhhiit liemes.
Iltapäivisin ko leppuutan selkää, kasselen ussein kotimaisii vanhoi elokuvvii ja huokailen kui maailmas se Tauno Palo olkii kommee mies, siin  hänt ihhailles neuloskelen tai virkkaan.
Iltasel ko kasselen emmerdaalii ja isä Matteoo ni taas teen kästöit. Eihää tää sen kummempa. Nii ja kyl on sellasiikii päivii jollo en tee mittää muuta ko valitan ja marisen ko koskoo selkää ja jalkoi pakottaa,sillo vaa kärvistellää pillerit poskes ja toivotaa parempii päivii.

Sit täs tulloo siulle Tuula Iiris kuva siit tuulimyllyst.

Oon saant tään ikämiehelt kerra tulijaisiks, tää ol sellain isse kasattava, joten ihan omil pikku kätösil oon tään kasant ja maalant, ikämies laitto kattohuovast palaset kattoo. Hyväst se on tuos kannon pääl kestänt nii tuulet ko tuiskut. Kuvates huomasin jot kesäl onkii myllys olt asukkei ,

katon sisäl ol pikkunen linnun pesä. Kukaha lie sinne pesän laittant, on mahtant poikaset saaha tuulisel päiväl aika kyytii.

Kiitos teil taas kaikist mukavist kommenteist, pagistaa lissää toisel kerral, siihe asti voikaa hyväst ja herkutellaa syksyn antimil.

Peitto ja purnukka

Täs taannoin vannoin ja vakkuutin jotta en tee ennää yhtää peittoo, mutta... ko ne raparperin juurel värjätyt langat alkoit jotenkii houkuttelemaa ni  miun lupaukset män taivahan tuulii.

Tään ihanuuven aijon pittää isselläin, lankaa tähä män sellaset par killoo ja koko on 126x144 .

Jotenkii miust nää isseväräjätyt langat on parhaimillaa just peitois ja huiveis, ja näit on ilo tehä kun saap leikkii erilaisten lankoin kanssa.Aikaa tähä män sellaset 12 päivää, tavoite ol jotta päiväs teen 4-5 ruutuu, ni noppeesthaa  tää valmistu

Kylhää mie teen näist sukkiikii,mut toisaalt sukis lanka männee hukkaa, ko kukkaa ei nää niit miun jalas.

Aitan aarteist esittelen teil yhen issäin tekemän purnukan,

hää tek tään joskus 1960 luvul ko meil ol puhetta siint kuinka hyö sota-aikaan tekkiit kaikenlaisii puhdetöit, tää on kuulemma tarkka kopio siint jonka hää nuoren miehen 17-19 vuotiseen ol korsus tehny.

Alkuperäin ol kuulemma hävint sil reissul. Täs on pohja tehty lauvast ja kolmin kertasest tuohest on reunat, kanskii on tehty lauvast ja päällystetty vaa tuohel. Nuo koristeena olevat koloset on tehty kivväärin hylsyl.

Tää purnukka on yks miun rakkaimmist aarteist, muisto isäst ja hänen elämäst.

Oikein mukavaa viikonloppuu teil kaikil, mie lähen nyt huuhtomaa lankoi, keittelin tännää vaihteeks jäkälii.

Kassellaa niit sit tuleval viikol