Sillä sipuli

Koko talven oon aina kauppareissul keränt sipulinkuorii, ihan kauppiaan luval. Onhaa tää hilpeyttä herättänt ko muut ostaat sipulii ja mie kerrään pelkkii kuorii. Ikämies ei enää kehant tullakkaa miun kanssain kauppaa ko ain vaa keräsin kuorii ja kuorii.
Kassakii kysy jot mihi ihmeesee naiset näit kuorii kerää, ko  hää on huomant jotta  monel naisel on matkassaa pussilline kuorii. No mie hänel sit kerroin, jotta myö värjätää niil lankoi.

Sit vaa  kaks paperkassillist kuorii pattaa ja pata porisemmaa , ja mahoton ko tulikii taas kommeit värilöit.

Tul  punaruskeeta, keltast eri sävylöis, oranssii taittavaa, tulloo vihriää ko käyttää harmaata lankaa.

Niist kahest kassist tulkii värrii yl kolmee killoo lankaa.

No työ varmaa mietitte jotta mitä mie noist teen, no viimekesän keitoksist tein tään jakun

Täl kertaa en viel tiiä mitä tulloo tehtyy, se selvii ko päästää talvee.

Oike hyvvää juhannukse jatkoi kaikil, kiitoksii kommenteist ja tarinoijaa taas toiste.

Kesäsii hommii muistelen

Nyt ko tää vuos on taas vierähtänt käyntii ni aatokset siirtyyt kessää, ja sihe jotta vielköhää jaksais värjätä lankoi.
Viime kesä tek sil saral tiukkaa. Sairautein on edent jo kässii ja niije kans on välit aika vaikiaa.

Mut sain mie muutaman kilon värjättyy ja jottain niist langoist tehtyykii

Ikämies makkoilee nytkii päivänokosii tälläse peiton al ja miul taas on tälläin

kaikkii töit ei tult kuvattuu, mut kummitytön huivist muistin napata kuvan

Oon mie alkant jo sipulinkuorii hamstraamaa, niist ko saap tuota komiaa keltast ja punaruskiaa.

Oikee lepposaa alanutta vuotta teil kaikil.
Mie tuun taas joskus jottai kirjuttelemaa.

Hame ja keppi

Mie oon monta vuotta jo haaveilt sellasest lämpimäst villasest hammeest jota voip talvel pittää paksuin sukkahousuin kans. Mummo aikoinaan sellasii miulle tek, mutta ko ennää ei oo mummoo ni pit sitte taas yrittää isse.
Niiih , taas ,viime talveenhaan siint yrityksest tul se pontso joka pääs nytkii kuvvaa

Harmi ko nuo isse värjätyt värit ain haalistuut valokuvis,ko niit pienetää. Ainovastaa tuo kirkas keltain on just oika, mut kuvitelkaa kaik värit kirkkaiks.
Alotin hammeen teon vyötärölt ja sit yrityksen ja erehyksen kautta pääsin loppuu.
Mont kertaa pit purkaa ja miettii jotta mite se nyt olkaa ja mite se nyt menkää.

Ko helmast pit saaha leviä ja vyötäröst kapia, ja nuo lisäykset ja kavennukset pit saaha pysymää koko ajan samal kohal. No melkee onnistuin.

Lankaa tähä män sellaset 600rammaa ja rapiat.

Seuraavas kuvas on sit toine yritys, kasvatan tuost aikamiespojalle kävelykeppii..

Luitta iha oikee , kasvatan kävelykeppii. Oon kietont nuorii pähkinäpensaan alkui yhtee ja ajan kans ne kasvaat kii toisiisa ja paksuneet. Sit vaa käännetää latvus kippuraa ja keppi on valmis, nii mie ainakii luulen. Poika sit joskus vanhaan saap köpötellä äiteen tekemän kepin kans.

Elokuu on lopullaa ja sen huomaa, ulkoon sataa ja tulee, mut niihä se kuuluukii tehä.
Nähhää taas syyskuus.
Nii ja tervetulloo Hannele mukkaa lukijoihi

Hevoskuuri

Tänä kesän ei mikkää tunnu sujuvan, just ko luulee jotta helpotti ni eikös vaa tuukkii uutta lunta tuppaa, niiko nyt tääkii, läikkä tuos käes.

Minnuu on purast punkki tai borrelioosii kantava paarma, ja nyt sit ollaa hevoskuuril. 3000mg antipiottii vuorokauves. Saatta uskoo jotta olo on ko sil entisel likal jota juna tönäs.
Ko en tiiä oonko mänös tulosuuntaa vai tulos menosuuntaa, pääs humisoo ja väsyttää. Ajatukset ei kestä kasas jotta silviisii nyt männää.
Mut mieluust mie tän kolme viikkoo nuit pillerlöit popsin jotta säästyn pahemmilt vaivoilt.

Ei täl kertaa muuta tavattaa ko tää kuuri on kärsitty, nii ja piristykses kuva kommeist langoist joit neulekahvilan naisten kans värjättii.

kaks paperkassillist ol sipulinkuorii ja näit ihanuuksii sit paast nous

Oikee mukavaa elokuuta kaikil, kiitoksii kommenteist .

Värjärin poika

Hei kaik rakkaat lukijat, myö kiitetää teit syvämmen pohjast  kaikist ossaanotoist ja lohutuksen sanoist. Kipu alkaa helpottammaa, mut viel mie aamusin ootan Lillii hakemaa juustoo ja joka päivä käyn hauval. Mut eiköhää tää täst lähe rullaamaa.

siel on kolme mei koiraa kaks hoffii, Pippuri ja Vimpula ja sit Lilli

Mut sit tuoho otsikkoo.

Aikamiespoikakii tul viikoks kottii meit piristämmää ja olkii  mukavaa olla kolmestaa. Leivottii ja laitettii ruokaa ja kaikkee sellast.
Yhten päivän poika sit kysy, jotta miten sie äit saat värjättyy niit lankoi niin korreiks.
No, aikaa ko ol ni lupasin opettaa hälle.

Alotettii siit mite tehhää vyyhti ja mite se sijotaa. Poika  ehotti jos vaikka nakattas koko kerä sinne pattaa. Silviisii ko pääsis helpommal.

Mie jo siin kohtaa mietin jotta mitähää täst tulloo.

Sit mäntii tuonne pihatielle kaivelemmaa mataranjuurii, ko poika iha vasiten halus auttaa just tuos rankas hommas, mutta, mutta... Muutaman juuren nostettuaa, hää tuumas jotta, eiks nää riitä, ko tulloo hik, ja kaik kärpäset männöö korvaa ja selkääkii kolottaa.
Neljännen juurakon kohal, miult palo pinna ja ajoin marisevan pojan kottii, ilmotin jotta miul ei oo hik, selkää kyl koskoo, ja korvii männöö kärpäsii, mut tää on vaa tehtävä.

Ja juuret ol pestävä. No ves loisku ja lotis ko aikamiespoika pes juuret, mutta sit häne pit männäkkii vaihtamaa kuivat pöksyt ja kaivaa kärpäsii korvist.

Juuriin keittämine suju iha hyväst, ko mie sen tein, poika huutel vinttikammarisa ikkunast jotta savvuu tulloo sissää.

Paa hyvä mies se akkuna kii.

Seuraavan päivän olkii sit isse värjyyn vuoro.

Poika vahti silmä tarkkaan lämpölöit, poltti muutan kerran sormesa, nokes housusa siis ne edelliseen päivän vaihetut, maris savust ja siint mite hankalaa onkaa huuhtoo lankoi,ko saavit on matalii ja selkää koskoo, kärpäset mennee korviin ja housut kastuu.

Mut oisittepa nähneet pojan ilmee ko saatii nuo koriat langat kuivumaa,. Äet myö osattii

                                          Olen värjärin poika, lähes värjäri siis itsekkin

Kuule poika , soita sie vaa kitaraa ja anna mamman hoitaa nää värjyykset.

Ennen ja nyt

Oikee, oikee mukavaa tätä päivää teil kaikil ja kiitoksii ihanist kommenteist, jotta tek hyvää niije lukemine, ja uusiikii kommentein jättäjii ol joukos, kiitos teillekii,.

Niihää tää elämä männöö jotta välist ollaa siel murhee montus ja välist vuorehuipul, mie oon nyt jossai siin puoles välis.  Nää miun elämän kippeet assiit nousoot ain välist nii vahvast mielee jotta ne lamauttaa iha tyysti, ja ne on vaa pakko ain käyvä läp.
Mut sit männnää asiaa.

Kästyöt on elleekii levällää ko ne kuuluisat Jokisen evväät, ollaa ikämiehen kans möyritty puutarhas.
Tarkotus on elleenkii tehä siit miulle hellpohoitoin.
Mut tuol viidakos työskentelemine on aika hankalaa, sitä ko ei sillo aikoinaa tajunt jotta kasvit kasvaa isoks.

Kymmene vuotta sitte tehtii oikee nätti kivikkopenkki, siel on seppelvarpui, kääpiövuorimäntyi ja kaikenlaisii koristuksii. Eiks vaa ookkii nättii tuo sorapinta

Mut nyt tilanne on sit tää

ja tää

tuonne ei oikee sekkaa mahu. Mite ihmees nuo vuorimännytkii on tuollasii vaik joka kesä leikkaan nuo vuosikasvaimet keskelt poikki.
Ne pienet nätit seppelvarvutkii on tälläsii jumalattomii puskii. Nuo ikämies leikkaa joka kolmas vuos iha alas muute mistää ei tuu mittää.

kukkapenkitkii alkaat olla kaik tälläsii

Kukat leviit ominee ja poissa on selkee järjestys, pakko on nostaa käjet pystyy ja myöntää jotta tää taistelu on hävitty.
Toki tuollasis viidakois ei rikkakasvit oikee viihy, paitsi se mei pihan vitsaus se toiste rakastama kielo.
Sillo ko pihhaa tehtii ni olevinnaa myö kitkettii kaik kielot poi, mut paskanmarjat, anteeks ko noijun, mut nyt niit kieloi on joka paikas ja taas myö kaivetaa ja kitketää.

Tätä se on elämäkkii yhtä rikkakasvein kitkemist.

Ai nii mie lupasin näyttää niit värjättyi lankoi, täs kaks vyyhtii revonpavul värjättyy keltast.

Tänä kesään värjyykset jää nyt vähä sivvuu, tuon pihamaan takkii.

Nähhää taas viiko pääst ja jatketaa juttuu pihamaast ja muustkii.

Tätin uuvet tamineet

Laitankii tähä het alkuun kuvan miun uusist tamineist. Niiko huomaatta, ni niis onkii jottai tuttuu.

Siinhää on tuo miun onneton hammeen tekele, jota en jaksant kuitenkaa neuloo loppuu vaik työ nii minnuu siihe kannustitta. Kerkisin jo kiskasta puikonkii pois enne ko tajusin, jotta jos ei tuu hametta ni tulloo jottai muuta.
Siinthää tulkii mitä mainioin pontso, nyöri vaa hammeen vyötärölle ja muutama virkkuu lenkura helmaa.

Niist langan lopuist neuloin sit oikee kunnon rannikkaat jotka yltäät kyynärtaipeen yl.

Jotta ne onkii lämpimät ja jos halluun vaikkapa neuloo ni otan peukun vaan pois ja kurttaan ne ranteisiin

Näis tamineis mie oon nyt tääl kotosal hienostelt yle aikaa.

Pakkanen ei ennää kiusaa minnuu, ei ainakaa sisäl.

Muistakaa pittää hyväst päällä jotta ette kylmety.

Hullun hommaa

Mikähää siin on, ettei tähäkää ikkää mennes oon oppint ,jotta pitäs tuo järki pittää mukaan näis kästyöhommiskii. Sitä vaa aatteloo suurii ja mielikuvis kaik valmistuut ja onnistuut, niimpä nii,
Näil pakkasil tul mielee jotta nyt pittää saahakkii jottai lämmint  ja ,ko varastos ol niit usian kesän värjättyi lankoi ni eiko puikot heilumaa,

Tuos vaihees puikol on 160 silmukkaa, ja kaik ol viel iha selvää tuol ajatuksis, ja kuvittelin jotta loppuviikost miul on uus komia vaate.
Ja paskanmarjat miul mittää vaatetta oo, tulloo varmast viel muutamakkii talvi enne ko saan tään päällein.

Nyt puikol on yl 400 silmukkaa ja työ käyp nii lope hittaast jottahaa.
Oon monnee kertaa kiront mielessäin, jotta miks mie en sittenkää virkant tätä , ni ois varmaa jo valmiskii, ei mie vaa väkisi halusin alkaa neulomaa.
Nyt on sit yks puikko mänt poikki, kolmes sormes laastar, oikias pikkurillis kipiä känsä, kämmenen rystyset turvoksis ja kyynärpäit pakottaa.
Viskasin tuon jo koppaakii, mut sisu ei viel anna periks jotta purkasin koko työn.

Ai mitä mie hömelö oon sit tekemäs, no mekkoohaa mie.

Ko muistis ol se lämmin mekko jonka tät-vainaa aikonaa miulle neulo, siin ol paljo helmaa ja se ulottu reilust polviin alle. Mie oon pääst just reisiin puolvällii, ja langat alkaat loppumaa.
Kyl tosissaa tulloo kesä, ja itku enne ko tuo on valmis.
Sanokaas työ, purkaanks tään vai purenko hammast ja neuloo väkerrän. Kesäl on kuitenkii pakko värjätä lissää lankaa . Nyt tuoho on mänt sellaset 500 rammaa ja varastos  on ennää 300.
Kyl mie taijan purkaa , ko pakkasetkii hellitti.

Onks kellää mul tälläsii hullun hommii ,jossai varastos piilos, haastankii nyt nostamaa ne essii ja näyttämää ne meil toisilkii, niiko lohukkeeks.

Oikei lepposaa viikonloppuu, ja Suvituulial vastaan, jotta peittoin reunaan virkkaan ain hiukan paksumal langal kolme tai neljä kerrost kiinteit silmukoit , silviisii siint tulloo napakka.

Viel kerkiittä osallistuu arvontaa, tuun maantain sit kertomaa ketkä kaks voitti.

Syyskuun sukat

Mukavaa lokakuist maanantai ehtoota jokkaiselle. Täl kertaa männää viel takas syyskuuhu, ko näytän sillo neulomain sukat. Nää viidakkokuosiset tein aikamiespojalle. Hää valitsi isse tuon langan, ja miust tuo on ihan kauhian rummaa, siks laitoin resorii ja kantapäähä ommii värjyyksii , sävy on koivun lehest.

Aikamiespoka sai myös nuo jois on sinist varrensuus, niis tuo varren resor jatkuu melkee kärkee ast ja pojalt tul kehui jotta ovatkii tosi mukavat jalas.

Vieres tuos on  lahjavakkaa menneet naiste polvisukat koko siin 36-37

Seuraavaks viel kahet, toiset on saant miun hyvä ystäväin, hää ko autto selvittämmää värjäyspaas sotkuu männee vyyhin. Väri näis ihanan keltasis sukis on kultapiiskust ja malli sama ko pojan toisis.

laste sukat on Teteen pallaksest. Muut kaikki Novitalaisii.

Tavataaa taas ja sillo haastan teil millast on käyvä valtion virastos.

Kesän viimiset

Jo on oltkii kylmii öit,sellast viijen asteen pakkast moneen yön, kukat on paleltunneet ja kesä totisest eletty.
Onneks viel viimeviikol kerkisin tehä kaks ranssii, ne onkii sit kesän viimiset Tää män tuoho naapurii

hei tyttärellee ja tään toiset sait naapurit isse

Toki mie viel kranssiloit väännän mut en ennää nuin korreit.

Viimoset värjyyksetkii on tehty, pata pesty ja värjyypaikka siivottu oottamaa uutta kautta.
Nyt ol vuoros seitikit joita löytykii iha mahtavast, nekkii niit viimisii ko pakkanen on loput varmastkii palelluttant.

Viitisen killoo noit tul akkaporukal kerättyy ja täs mei yhteiset värjyykset

tosi uppeita värilöit. Ruskiat sävyt on saatu harmaalle pohjalle ja nuo punertavat on puhtaan valkialle, oranssit, osa keltaselle ja osa luonnonvalkialle.

Kesä on sit paketis ja nyt aletaa tupatöihi, sukkii ja peittoi tekemää.

Mie sain postii, kolmelt täyvelliselt pohjanmaan naiselt. Voi teit mokomii, mie kiitän ihan syvämmestäin hauskast kortist ja toise kortin sain lukijaltain Lailalt, kiitos siullekkii.
Postit tulkii sopivast minnuu piristämmää, ko oon kiukkunen ko mikä ja kärsin päänkivistyksest, en oo saant juuva saijuu enkä syyvä suklaatii parrii päivää, vast huomen labrakokkeijen jälest saan nuita elämän eleiksiirei nautiskella.
Toivotaa että syy miun uupumuksee löytyy.

Mukavaa loppuviikkoo, teil kaikil ihanil naisil ympär Suomee.

Huivi syksyn keleihin

No nii jos viime viikko ol kiiruinen ni tää olkii sit iha toiselaine, makasin osan viikkoo taas flunssas.
Nyt alkaa jo helpottaa, mut ääni on viel poissa.
Maates ol aikaa tehä kästöit ja virkkailin isselein ison huvin joho voip kietoutuu ko paleltaa.

Tään koko on sellaset 207 x110 senttii kanttiisa. Langat on niit joit sillo ystäviin kans yhes värjäiltii, mataranjuurest ja pietaryrtist. Lankaa tähä män sellaset 600 rammaa ja rapiat päälle.

Sen kun tuut syksy myrskynes minnuu ei nyt palella,

mahun huivii melkee kokonaa

voin hyvin hilpasta kasvihuoneelle tai saunalle huivi suojanain, niiko mummot on ennekii hilpasseet huiveissaa.

Tätä voip käyttää päivänokosil peittonkii.

Kiitos teil kaikil taas mukavist kommenteist, vai oon mie nuortunt, näkisittepä nyt :)

Kiitos myös Marja-Tertulle  ihanast palkinnost jonka voitin häne blogisa
arvonassaa . En saanu millää onnistummaa valokuvvaa tuost upiast ruusumaalauksest jonka voitin, se on tuo ensmäinen.
Koha saan sen raameihi ni yritän uutta kuvaust.

Lepposaa viikonloppuu teil kaikil

Olpahaa viikko

Viikko män että hurhaus vaa käi, täs on ollu kaikenlaist mennoo ja meininkii, jottei oo peräs kestänt.
Puutarhas ollaa kaivettu ja kannettu kasvei paikasta toisee, tai siis ikämies on kaivant ja kantant mie olin assistentiin ja pomoin. Yks valtava kuunliljakii pilkottii kolmee ossaa ja tehtii sille kiven vieruu uus paikka.

On vähä varjosampi ko eellinen. Mie istutin sit narsissei tuonne ymärille ni voin hyvin sannoo jotta myö tehtii.

Oon tok tehny kästöitäkii ja yhen peiton sain valmiiks. Käytin tähänkii noit ommii värjyyksii,

koko on sellaset 150senttii kanttiisa.

Tää alotusruutu on tehty iha sillo ensmäisen värjyyskesän langoist. Miul ko on sellain tavote jotta toukokuuhu mennes ois kaheksan peittoo valmiina, yhtä suunniteltuu juhlaa varte. Kassotaa nyt totteutuuko juhla ja jaksanko virkata viel seissämän peittoo.

Viikkoo mahtuu myös ikämiehen viralliset eläkejuhlat, häne työpaikal, että olkii sit mukavat kestit.
nauroin nii jotta veet vaa silmist valu ko hänest ol tehty metka rallatus.
Syötii kaakkuu ja muit herkkuloit ja nautiskeltii olost

Kiitoksii kaikil juhlan laittajille, työ teitte komiat kestit.Nyt pääsöö miun suntio sit virallisest vappaalle, ei tarvii ennää kirkonkelloi soitella.

Eläviskuviskii tul piipahettuu. Pojan kans, käytii kassomas se kätilö. Jotta olkii mahtava kappale,mie ihan mykistyin siint Krista Kososen roolityöst. Ossaa tyttö hommasa. Käykää kassomas.

Lopuks viel muutama kuva puutarhast, täs nauhukset

ja täs nää aurigonhatut

Toivottavast tää uus viikko ois vähä rauhallisemp, jotta kerkiisin käyvä konneelkii ja tei blogiloit kassomas. Kiitän kaikist kommenteist ja koitan jossai vaihees tehä teille kuvasarjan ranssilojen tekemisstä.
Nautiskellaa