Tälläkertaa ruskiaa.

Eilen rapsuttelin vanhalla veissellä kivien pinnasta jäkälää,
kiventieraa,

liottelin sitä yön yli ja tännää sit keittelin sitä lankoin kans kerroksittai, vanhas kalakattilas.

 Sotkust hommaa, ko jäkälät ja langat ol samas vees.
Löytämäni ohjeen mukkaa niitä ois pitänt keitellä kuus tuntii,????, mut soitto tutulle värjärille helpotti urakkaa. Keitin kaks tuntii ( eivät kiehuneet)  ja annoin sit jäähtyy ihan kylmäks.
Monen ,monen huuhtelun jälkee, tulos on upia.  Vaik kyl langois on vielkii pienii palasii jäkälist. Ompa sit talvel neuloes nypittävvää.

Keskel on sata rammaa vaalian harmaata Jukolanpoikain lankaa ja reuna vyyheis kummaskii on 50 rammaa.
Kiventieran kans ei käytetä puretusta ollenkaa.
Huomen sit keittelen viel samast liemest sitä jälkivärrii, mut sen aijon kyl siilata kunnol.

Onneks omas pihas ja messäs on kivilöit, ni saan rauhas rapsutella toistekkii tuota ihmejäkälää, tänhää ottaminen ei kuulu niihi  jokamiehen oikeuksii.

Luonnos on mielettömän uppeit värei, niiko täskii umpeen kasvavas ojas, nuo kaik ko sais talveks säilymää.

Mukavaa viikonloppuu teil kaikil, ja kiitoksii taas kommenteist.

Nostalgiaa

Mikä lie perinteellisin ko pelakuu kuistin ikkunall.
Käin aamust marketis ja siel olkii neljä pelkuuta kympil. Pithää nyt noi halvat kukkaset ostaa.

Kolme mahtu tuoho vanhaa emal kastrullii, (kattilaa) ja neljännen paikka on pihal, muije pelakuitte joukos.
Nostalgiaa on seuraavas kästyössäkii,

pumpullangast virkattu pölyrätti.
Näithää myö kansakoulus kiel suust pilkistäen virkattii. Puristettii virkkuupuikkoo nii kovast jotta käs hikos ja työ alko muuttuu likasen harmaaks. Samal tekniikal sit muutaman vuuven pääst virkattii sipulpussei. Muistaaks kukkaa näit kansakoulun aikasii juttuloit?

Eiliset langat sain vihdoin illan suus värjättyy,

Näähä ol sitä pihlajanlehtee, vasemmal valkastu, keskel, vaalian harmaa ja oikial luonnonvalkia Jukolanpoikain lanka. Harmaa män mukavan vihriäks, muut muuttu keltasiks.

Tännää huilataa ja pestää pyykkii, virkataa pikkuse ja otetaa mukavat nokoset.
Mukavaa päivää teil kaikil.

Säiden armoilla

Voi mikä aamu, nii upia keli. Mänin jo ennen yheksää pihalle ja aloin keittelemmää pihlajanlehtii,
ko Mirjuska niist kerran vinkkas. Kitkin siin samal ruusupenkkii ja nautin lämpimäst.
Mut sit .. kerran jyräht oikee kunnol tuol joen takaan, ja kassoin et ukon iilihää sielt alkaa nousta.
Just sain keitokset keitettyy, ja peitin ne sil pullapellil, langat ol jo kylmäs vees, niije päälle kippasin kottikärryt, nopiast  pyykit narult tuppaa ja sit alkokii jo ropisee.

Kuistin ikkunast kuvattu kaatosaje,

sit tul rakkeit jotka popiit vaan maas ko pienet valkiat herneet.
Siihe jäi miun keitokset, kassotaa jos iltaa mennes laantu. Koko ajan jytäjää ja jyrisee.

En mie nyt ihan joute oo olt vaik sää sotkikii miun värjäykset. Viimestelin nää kolme pient
kukkaroo. Ne on kaik virkattu Nalle langast, pöllöin silmät on huovast ja liimattu paikoillee, takinmaisen pöllön  sulkiana on nokan alla oleva tarranauhan pala.
Ruusu on ommeltu kukkaroo kii. Noit sulkijamekanismii olkii sit hankala ommella kii, ko kaik reijät ei oltkaa pyöreit, vaa jotenkii kasas olevii, niit piti sit sellasen pikin ja vasaran kans vähä muotoilla jotta neulan sai läp.

Ukonilmast huolimatta iloist päivää kaikil ja kiitoksii kommenteist, mukava jos miun värjäys into tarttuu toisiikii,ei ko padat vaa porisemmaa.

Tuijasta värii

Armi vinkkas kommenteis jotta tuijan käpylöist saap ruskiaa värrii.

No mie niit Juhannuspäivän sit ämpärillisen riivin, olivatkii sit hankalii saaha irti.
Yhest tuijast löyty tälläin pien pesä. Onneks ol tyhjä, ni en häirint poikasten elämää.

Oiskohaa tuo sen punarinnan joka ain välist pihas näyttääntyy, tai sen ilosen västäräkin joka myös on siin tuijan ympäril pyörint.

Keittelin eile sit niit käpylöit par tuntii, ja ruskiaa värrii  niist irtoskii.
Just ko sain langat laitettuu siihe värliemee ni alko satamaa, siin mie sit seisoin padan luona satteenvarjon kanss ja mietin jotta mitä täs nyt pittää tehä.
Puukorin päälle laitoin ison taasan (pesuvain) jottei halot kastu ja kattilan peitin vanhal pullapellil, isse kurkin kuistin ikunast ettei tuli sammu paan alla. Välist käin mittaamas liemen lämpöö jotta ei nouse liian korkiaks.
Onneks saje lakkakskii noppeest ja sain langat huuhottuu ilman satteenvarjoo. Nyt sajevettä riittää, kaik astiit on täynnä.

Mukavaa värrii tulkii. Tuo tummemp taittuu luonnos vihriään, ja on Jukolanpoikain vaalian harmaata lankaa, vaaleampi on aika lailla peessin ruskiaa ja se ol sitä luononvalkiaa lankaa.
Ehkä niit käpyi ois pitänt olla enemmän, mut ko miun kasarii (kattilaa) ei mahu ko ämpärillinen, ja ehkä niit ois pitänt keitellä viel kauemmin.
Miul jo sormet syyhyvää päästä neulomaa näist oma värjäämist korreist langoist sukkii ja tossuloit.

Ruusupuskast löyty kaunis kukka

mist lie sinne joutunu,leiskuvan keltast ja oranssii.
Joskus miul ol keltain lupiini, mut se hävis aika noppeest, oiskohaa tuo risteytyny punasen kans ja tulos on sit näi koria .
Iloist päivää kaikil, toivotaa et tännää ei satas.

Hangosta...

Kiitoksii teil kaikil juhannus toivotuksista ja mukavist kommenteist. Ain ilahuttaa ko huomaa jotta uusiikii kommenttein jättäjii on tult, rohkiast vaa kommentoimaa.
Kirkonmäelle sellasii terveisii et on tosi mukava ko olet alkant virkkaamaa, niist ketjusilmukoist, pylväist ja kiinteist silmukoist kaik lähtee.
Sini Pellavaisenkii mie toivottelen tervetulleeks lukijoijen joukkoo, kiva ko sie oot mukana.

Juhannus ol sit, märkä ja kylmä. Tuvas tarken hyvin ,kukkamekoskii, mut pihal sai olla kaik varusteet, kumisaappaist , sajetakkii ja hyttysmyrkkyy, sitä män, jonniin verran.
Ikämies ol töis kaik pyhät  ni miul jäi aikaa tehä kästöitä.
Muuutama kerä Hanko lankaa muuttu

koriks, ja

kupinalusiks. Näije ahriikankukkasten halkasija on sellaset 17-18 senttii, jote ne on just passelit kupinalustoiks,

ja viel tälläin verkkokassi. Ohje on viimoses Kodin Pellervo lehes. Mahottoman joutusaa virkata.
Sangat mie vaa tein virkaten ko ei nyt sattunut ollee niit mallin mukasii pyöreit puust tehtyi rinkuloit.

Aatton sai viel nauttii köynnöskusaman huumaavast tuoksust, ja uppeist kermankeltasit kukkasist.

Alotellaa uutta viikkoo ja toivotaa lämmint ja kuivaa.

Juhannusta

Mie toivottelen teil kaikil oikei mukavaa, lepposaa, lämmint, ja itikatonta Juhannusta.
Pagistaa lissää pyhien jälkee.

Raparperi kiisseliä

Saunan takana kasvaa valtava raparperi puska. Ihan vaan koristeena, ko meist ei kukkaa tykkää raparperist, kenest maku on kamala ja happovaivojakkii se aiheuttaa.
Mut eile mie sit keitin ison osan tuost puskast tuol talontakaan. Ko kuulin jotta siint saap hennon ruskiaa värrii ihan ilman mittää puretuksii, ko raparperin oksaalihappo hoitaa isse sen homman.

Ihan niiko oikiaskii kiisselis, ni miun keitokset kiehuit hellalle, ja paloit pohjaa.
Väriliemi olkii sit yhtä puuroo, jota ensin siivilöin sihtil, sit kahteekertaa harson läp, enne ko siihe pysty laittaa langat, kattilakii pit hangata teräsvillal puhtaaks, ja itkiat pitivät minnuu pystybarinaa,
kuitenkii kaik vaiva kannatti

Jukolanpojat muuttu hailakan ruskeiks, ja taas kuva vääristää värin. Nyt miul on kaks vyhtii toine ol valkastuu ja toine valkasematonta Jukolanpoikain lankaa, mut ko en muista kumpi ol kumpaa, mut luonnos toine on hieman tummempaa hailakkaa ruskiaa. Ois vissii pitänt merkata nuo vyyhit.

Tasan ja just päivällee kakstoista vuotta sitte ,ikämies soitti miulle työharjottelu paikkaa ja huus puhelimes, "MIE MAKSOIN KÄSIRAHAN SIINT TALOST"
Sit juhannukseen istuttii tulevan koin rappusil mei ystävien kans ja juotii saijut, kurkittii ikkunast ja haaveiltii.
Silokii kukki koiranheisipuu. Mie sit nii tykkään tuost koiranheijest.
Kakstoista vuotta ollaa tääl asuttu ja hyvä on ollu elellä.

Kiitoksii kaikil taas kommenteist.

Uutta kottii

Eilen sato, tuul ja myrskys, kosteus kolotti nivelii ja olo ol alavirreinen, kiukuttelin ko pienet muoskat "miul ei oo mittää tekemist". Sit piipahin Annelin blogis ja hää olkii tehny sit komian tyynyn.
Samantien otin konneen kaapist ja toiset sen kirpparilta ostamani pellavakankaan, joka olin jo pessy ja manklannukkii.
Hurautin tyynypussin,

Koristelin sen virkatul ruusul ja muutamal lehel, lopuks viel virkkasin pitkää hiirehäntää ja ompelin nekkii koristeeks. Tyyny sissää ja aukko kii pienil pistoil.
Kyl tul helpost nättii.
Saman innokkeen myötä ripustin kuistille uuvet pitsikapat, löysin nekkii kirpparil sillo alunan haku reissul.

Valloo vaste kuvattuna ei kuvio oikee näy, mut sitä perinteellist ruusukuvioit valmiskappaa tuo verho on.
Joskus Römpsöös tehtii rautalangast ranssi ja miekii sitä kokkeilemma, jäi vähä lättänäks ja siks joutu piiloo katseilt.(ensimmäinen ja viimonen rautalngan vääntöni, ei oo miun juttu) Nyt sit ripustin sen nyöreil kattoo, ja siihe sit nuo jostain ostamani tihvany linnut ja tähet.

Täs kuvas näkkyykii hyväst tuo hopianvärinen helminauha jonka liimasin kuumaliimal rautalanka hökötyksee kii. Tuo nauha on muute sit joulukuusen koristetta.
Kuisti on ko uus, ja valmis vastaaottama juhannusta.
Kiitos Anneli inspiraatiost.

Tervetulloo Siskohannekii tään blogini lukijaks.

Keltaset päivänliljatkii ovat nyt täyves kukas. Tälkii on tarina, näije miun nykysten alkupuska ol yhen autiotalon pihal josta sen varrest katkenneel lapiol kaivoin mukkaan, luvan peräst tok.
Sit toise mie oon saant aikoinaa Jamilahen opiston puutarhast.

Tännääkii sää näyttää kurjalt, kolottaa nivelii,mut nyt en ennää kiukkua, uusii ideoit pukkaa.
Mukavaa päivää teil kaikil.

Vääriä värejä

Eile tuntu ettei mikkää  onnistu, kamera vääristi kaik värit, siis vika kameras, ei kuvaajas.
Täs näit vääränvärisii kuvvii.

Keittelin värilimen huopaohdakkeen kukkasist ja lehist,

luonnonvalkia Jukolanpoikani lanka muuttu,

hailakan vihriäks, täs sit kamera temppuil, ja muutti värin tälläseks ei minkää väriseks.

Valkokeltaset iirikset kukkiit, ja tuoksuut miedost sitruunalle.(Nääkää ei näytä oikioilt). Näijen juurakon on monta, monta vuotta sitte,  miun ystävin Pirjo kantant selkärepus Tallinast. Toiset toi olutta mie kannatin kukkasii.

Näis kirjavis iiriksiskää ei värit oo kohallaa, tuo keltain on tummemp. Ikämies nimeskii  nää, "uusvanhoiks" ko hänest täs on mei puutarhan rumin kukka.

Sit laitoin kameran kassii ja lopetin kuvvaamise.

Kiitoksii teil kommenteist ja myötäelämisest.

Uusii komenttien jättäjiikii on tult, Auli ja Armi, tulkaa toistekkii kertomaa mielipitteitä.

Toivottelen uven lukijankii tervetulleeks, tosi kiva ko tulit porukkaa.

Suru

Koko orttodoksinen ristikansa ja monet monet muutkin, hiljenevät tänään kunnioittamaan
äiti igumenia Marinan muistoa.
 Hän menehtyi eilen autokolarissa saamiinsa vammoihin.
Muistan hänet ihana lempeänä ja rakkautta täynnä olevana äitinä.

                            Ollos iäti muistettu äiti Marina.

Pöllönmäen papupata pihalla porisi.

Aaah, tännää keittelin papusoppaa, revonpavuist.

Joka kuuluu lupiinin sukulaiskasveihin ja siks aatelin jot siitäki vois saaha värrii. Keitin kukkasii ja lehtii ja, ja....

se antokii viel keltasempaa värrii ko lupiinit.
Täl kertaakii käytin alunaa. Voiphaa olla jot mei kaivon veelläkii on osansa näis keltasis väreis, meil on rautapitonen ves, jota selkiytin parin päivän verran isois saaveis. Tälviisii siint tulloo sit ihan kirkast.
Kyl tää värjäys on sit mukavaa, kassotaa mitä ens viikol tulloo aikaseks, peltotien vieres on kommeit ohakkeit.

Eile ompelin vihdoinkin issellein rahapussin,

                                                   etupuolelt

                                                         ja takkaa.
Kukkaro on ommelt mustast huovast , vappaal kirjailul koristeltu. Sisäpuolellkkii laitoin sammaa huopaa. Tuo mukava sulkija on ommeltu kiinni.
Hyväst tähän mahtuu kirkkoreissun kolehti ja tuohusrahat.

Lopuks kuva pienest jänkän poikasest.

Siin se eilen, aitan päätyn kivikkopenkis kyyhötti, luotti varmaa siihe et ei myö häntä kivist eroteta.
Aamul ei enää olt paikoillaa, oiskohaa emo hakent parempaa turvaa, vai naapuriston villikissat syöneet. Myö vahittii mei koiraa ettei vaa pääse lähellekkää pikkust..

Kiitoksii valtavast kommenteist, niit tais ollakkii viimeeks koko blogin ennätys määrä.
Tuntuu hyvält ko saap palautetta.

Ihanaa viikonvaihetta kaikille , nautitaa kesäst, ollaa onnellissii.

Elämäni ensimmäinen

Voi että, mie oon ylpiä ja onnellinen,värjäsin ihan itte lankaa.
Keittelin lupiinien kukkii, lehtii ja varrenkappaleit,

netist löytämäni ohjeen mukkaan.
Lankana ol näi ekakerral, luonnonvalkiaa Jukolanpoikain lankaa 100grammaa.Puretusaineena ol aluna, jota vihdoin löysin yhest Kotkalaisest apteekist, tuntu olevan kiven alla koko aine, sieltkii mie ostin viimeset jauheet.

Täs langat on jo väriliemes jota aloin sit kuumentammaa ohjeen mukkaan sinne 80 asteesee, eihää miul olt oikiaa veslämpömittarii, mut ikämiehen kinkun paistomittar käi ihan hyväst lämmön mittauksee.:)

Lopputulos on sit täs.

Ihanan heliän keltasee vivahtavvaa vihriää. Tekis miel huutaa riemust.

Ol nii mukava istuu ulkona ja keitellä, keitoksii, mieles pyöri kansakoulun aapisest loru."
Noidat keittää padoissaan mustaa taikavoidettaan"

Mie haisen savult ja hielt, mekko on noes ja lehtivihriäs, selkää koskoo ja väsyttää, mut silti oon ilonen. Nyt mänen pesulle ja maate,

Tätä mie teen viel toistekkii.

Muutama kuva kukkasist.

keltaiset päivänlijat alkavat avautua

Siniset iirikset kukkii jo

Kassit ja kangaspuut

Käteni on nyt muutaman päivän huililla ja siks aamusella ompelin kaks kassii, tai oikiastaa kolme mut siit kolmannest tul sus, ko kone alko temppuilee.(koneel ompeluhaa ei rasita, muuta ko hermoi)
Ensimäinen on..

ommeltu ohkaset puuvilla kankaast,sellakses apukassiks, joka mahtuu hyvin pienee tillaa käslaukkuu.
Ei siin mitää painavii voi kantaa, mut muutama lankakerä ainakii tulloo hyväst kottii.

Tää toine on ommeltu kahest eri kankaast,toine puol on sitä kevväist keittiön verhoo ja tuo tumma on aikamiespojan verhost jäänt pala.Tähä ompelin vuorikankaakii ja täs voip sit kantaa vaik potaattei ja maitopurkkiloit,kyl  kestää.

Intsu kysel jot onks miul kangaspuut, on miul, mut...mut...pihal. (kaik kutojat tais nyt pyörtyy)

Tää kuva ei oo oikei hyvä, mut kyl siint näkkee jot kangaspuut ne on.
Puut löyty navetan vinnilt, eivätkä olleet mitenkää hyväs kunnos, joitakii ossii ol häviksis, ja tupajumikii ol tehny reikii. Niit sit aikamiespojan kans kerran tutkailtii ja keksittii ottaa ne ulos.
Sit myö kannettii kangaspuit pitki pihamaata ja mallaattii sinne ja tänne, ikämies kasso meit hieman kummast, pyörittel päätää ja män tuppaa.  Tuoho kiviaijan vieree ne sit viimei laitettii, iskettii viijen tuuman naulal kulmittai kii, valtattii kunnola ja tehtii kestopuust alusta, siin ne ovat sit olleet jo jokusen vuuven. Siin kulmukses on mukava varjosa paikka, muutama tuoli ja pien pöytä mahtuut siihe.

Jos tää on outoo ni on miul ovikii joka ei vie oikiastaa minnekkää

koha vaa on keskel polkuu.

Iloisii päivii kaikil mukavil lukijoil, ja kommentein laittajil.

Puinen penkki ja kukkasii

Mite lie joutuntkii tuonne saunal vanha kangaspuijen istuin, oon sitä ennenkii kasselt, sillä silmäl, mut vast tännää oikei havahuin ,jotta kui kommee se oikiast onkaa. Kulunutkii ihan siliäks.
Sisällehää tuo pit tuuva ja uuven paikan se sai vinnin rappuin alapääst,

koristukseks, appeni tekemä hevonen, halval ostettu puinen lintu ja kori jossa

kaikenlaist tavaraa, kengist ,rukin rullii.

Pihamaal kuukkit akinleijat, ko kauniit keijukaiset. Mie annan niijen levitä ihan valtoimenaan.
Sinisii, valkosii vaalianpunasii ja kaiken kirjavii keijukaisii, löytyy millo mistkii

Atsaleakin kukkii komiast,

Lähen täst koht hakkee muutaman piikin korttisoonii, kättee ja lonkkaa, alkaa kipu hippoo jo sellasii lukemii et tekis miel huutaa.
Joku on sanont, jot kipu jalostaa ihmist, mut ei ainakaa minnuu, kyl mie oon aika kamala ja kiukkune sillo ko kipu oikee jyllää.
Sillo saattaa tulla kaik Säkkijärveläiset perinneloitsutkii, &&%##%%%&&??""//¤¤¤¤&.
Luulis jotta tähäkii ois näije monen kymmenen vuuven aikana tottunt, mut ko ei vaa totu.

Bloggerin tilaston mukkaan miun blogis on käynt sielt tammikuust tähä päivää sellaset 6500 ihmist.
Oon syväst kiitollinen ja ilonen teist kaikist, ja tei kommentit piristävät kummast ja tuovat hyvän mielen.

Kiitokseks kimpullinen lupiineit teil kaikil.