Kurgi

Jottahaa on taas kylmä, ain vaa pahenoo, nyt melkei -23 astetta. Kaikis uunilois on valkia ja pari sähköpatteriikii on pääl. Eile hoitelin neulomisest hermostunutta kättäin ja kuvasin näit miun vanhoi huovutus töit. Joskus on tult huovutustakii tehtyy. Hattuloit ja kaikenlaisii seinäl piettävvii taululoit, vai miks noit sit kussuis. Tää kurki on sellanen terapia työ. Sen nimi on YKSINÄINEN. Siin syksyn viimonen kurki huutaa toiste perrää ko muut on jo männeet etelän maill.Miekii olin sillo tosi yksinäinen, olin just joutunt  sairauven takia pois töist ja tipuin sellasee sosiaalisee tyhjiöö. Kukkaa ei soittant, tai käynt. Mut siit on jo aikaa vuosii, nyt on kaik hyväst.

Kannon piäs sie kurgi istui

Suoloin keskes mättähäzel

Lugi omii sormiluuloi

Jalgoi nosteli lugijes.

Pöllästyi se ylen äijäl

Lemminkäizen sidä pajuo.

Pahah luaduh kirgai kurgi

Piästi pöllästyhyy iänen

Kiirehel se lendoh lähti

Lendi kohti Pohjolah.

Sit ku sinne kurgi piäzi

Heityi lindu Pohjan suole

Viegi kirgai pahal iänel

Ylen suuren iänen nosti

Nostatti häi kaiken Pohjan

Piästi unes pahan väin sen

(Kalevala:42 runo,293-309)