Merkkejä ilmassa

Nyt on taas se aika ko kytätää merkeist,  kui se kevät etenee ja tulleeko se kesä , vaik takatalvee nyt kovast ovat luppailleetkin, tuol ilmatieteellises, pyrryy ja pakkast.
Siks laitankii nyt kuvvii näist mei varmoist  merkeis.

Pähkinäpensaan norkot alkaat olla kypsii pölisemmää, muutama lämmin päivä viel  ni sit ikämiehes ja mie aivastellaa, nokka vuotaa ja silmii kutittaa. Olkohaa nii järkevää istuttaa pähkinäpensait, ko huushollis on kaks astmaatikkoo

Toine varma merkki kevvääst on jänisten tuhot omenapuis. Mei valkiakuulas on sit mänt. Kaluttu oikee urakal, vaik, muutaman sadan metrin pääs ois olt ihan joutava villiomenapuu, mut ei kelvant ei. Mei mäen jänkät tykkäät vaa jalostetuist.

Matkailuauton ilmestyminen pihapiirii on hyvä merkki, se saap menovarpaat vipattammaa, kohta taas lähetää karavaanaamaa.

Pälvipaikois näkkyy jo hentoi alkui, nää taitaat olla niit pienii keltasii ruukuis myytävii narsissei. Säästän ain mukulat ja laitan syksyl maahan, hyvin ovat kukkinet uuvestaa.

Varma merkki.

Yks kurja merkki kevvääst, on kura, ja meil sitä riittää, koko tie on yhtä lätäkköö ja ropakkoo.

Merkki kevvääst se on tääkii, ikämiehen kalansaalis, kolme vaivast ahvent, kissille joutavat.
Hää ko on niit pilkkimiehii, ja nyt loman aikaan ,ain aamusel kiiruust vaa jäälle, sit siel istuu kaks nälkäst vastakai, miun ukkoin ja kala.

Muist merkeist mainittavvii on kiurun ja peipon ilmestyinen. Joten kyl kesä tulloo.

Aurinkoist päivää teil kaikill.