Virboi Varboi

Oikein mukavaa palmusunnuntait teil kaikil, ja mukavaa ko Sannekii on liittynt lukijoihi, tervetulloo.

Tännää kulkeet pienet iloset noijat pitkin katui ja kylän raittiloit, värikkäät oksat kainalos,
pyytäät päästä virpomaa ja palkkaakii oottaat.

Mie aattelin haastaa teil vähä toisenlaisest  virpoma perinteest, alunalkujaaha virpominen on olt vaa mei karjalaisten oma juttu, ja karjalas virpoit nii luterilaiset ko orttodoksitkii sulas sovus.
Ei veikkonen sillo puettu muoskii (lapsii) noijiks, vaa pyhä vaatteis käytii virpomas, ensin oma väki ja sit kummit.
Eikä palkkaa saatu siin samal vaa vast pääsiäispäivän käytii palkka hakemas.
Tätä sammaa perinettä nouvatettii miunkiin koton, ja mie oon sit sen siirtänt etteepäi.

Sovan jälkee alko sit virpominen yleistyy ain niil paikoil joho karjalaiset asettu.
Työhää tiiättekii jot tää nykynen virpominen on kahen perinteen yhistyminen, läns suomalaisten pääsiäis lauvantain trulliin ja mei virpomisen.
Virpominenhaa pohjautuu ihan kristillisee perinteesee, siihe ko Jeesus ratsast aasil Jerusalemii ja kansa levittel vaattehii tielle ja heiluttel palmunoksii ja huusiit Hoosiannaa.
Tääl pohjolas ko meil ei oo niit palmui ni ihmiset alkoit koristelee pajun oksii oikein korioiks, aluks käytettii kankaan suikaleit ja karamellipaperii, nyt meil on sit kaikenlaisii uppeit materiaalei tehä oksii näit kukkasii.
Sitä mie en tiiä miks myö orttodoksit koristellaa vitsat kukkasil, eikä höyhenil, (vaik kyl niit höyeniikii ain sillo tällö näkkee)  tietääks kukkaa?

Palmusunnuntain aatton, eli Lasaruksen lauvantain kirkos siunataa kaik virpomavitsat

        Täs kuvas on osa eile iltases palvelukses siunatuist kauniist oksist

                         Viere on ikoni siint Jeesuksen Jerusalemii ratsastamisest

miun vissakimppu

                                                 
Palveluksen lopus pappi antaa jokkaiselle kauniin oksan, jolla kotoon sit aamusella virvotaa oma väki ja sit  se laitetaa ikonin taakse, tai vieree

Siin ne sit pietää koko pääsiäisen ajan, ihan sinne helatorstaihin asti, jonka jälkee ne hävitettää polttamalla, näi minnuu on aikonaa opastettu.

No nyt työ aattelette jot ompas tuo Koso-täti tiukkapipoin ihminen, ei veikkonen, en mie oo.
Toki mie suon lapsille ilon leikkii noitii ja lasken heijät virpomaa, ainova asia jost mie oon hiuka surullinen on se jot täst mei kauniist perinteest on monis paikois tult iha pelkkää kerjäämist.
Ei tehä kauniit vitsoi, johonkii oksaa kietastaa vähä serpentiinii ja sit kehtaa viel pyytää rahhaa palkaks, ja ei ennää kolikot kelpaa ,paper rahhaa pyytäät.
Ei kiitetä eikä toivoteta siunausta, joka täs on se juju.

                                               Virvon varvon vitsasella
                                                painan pajun oksasella
                                                tuoreeks terveeks toivottelen
                                                pahan poijes karkottelen.
                                                En mie siulta palkkaa vaadi
                                                enkä velkakirjaa laadi
                                                Luoja sinnuu siunatkoo
                                                paljo hyvää antakoo.