Hääpäivänä

Tännää mie ja ikämies olla oltu avios jo 34 vuotta, ja tää päivä alko jotenkii nii meille sopivast.
Aamusaijul ,jotka ikämies keitti, sain syvämmiä kaksin kappalein,

toise hää on isse miulle leikant jollai uuvel leikkuril ja toise hää kait osti ko tykkää isse noist kirsikka konvehist.
Mie vaa leivoin mansikkakaakun.

Sit miulle annettii tämmöin leikkur kättee ja ikämies pyys minnuu lyhentämmää hänen hiuksii.

Ois vaa olt hiljaa ja pitänt leikkurin kaapis.
No mie kyllä estelin ja sanoin jotta en mie ala leikkaamaa, vaan mänis nyt parturii, niiko ain ennekii.
Ei tuo uskonu, jote tää ei oo sit miun vika eihää.???
Ikämies laitto konneesee asetukset, siis hää en mie ja sano viel että tälviisii sie sit mamma ain leikkaat miun tukan ko jään vuuven pääst eläkkeelle.
Siis hää sano en mie.
No mie aloin syvän kurkus leikkaamaa, ja ikämies kehu ja kannusti ja puhu muutenkii pehmosii täst mei yhes olost, ja sillo se tapahtu, ja se ei olt miun vika ei taatust.
Leikkur ottikii toisest ohimost aika matkan tukkaa ihan sillee kokonaa. Auts!! Ensin meinasin olla ihan hiljaa, mut pakkohaa se ol tunnustaa ja käskee ukko peilin ettee.
Lepposa tunnelma muuttu, ja mokoma viel suuttu ko mie sanoin jotta otan kuvan tuost miun parturoinnist, ihan vaa aikamiespojalle oisin sen laittant, en missää tapaukses  teille,( nyt saatte sit vaa kuvitella kuvan.)
Minnuu ko alko naurattaa,en voint mittää, hihittelin ja kysäsin jotta onks tuo nyt se kuulusa markan kolo, vai pitäskö sannoo jotta euron onkalo.
Ainoo onni täs on se jottaa ikämies alotti kesäloman ni saa tukka rauhas kasvaa takas, mie lupasin myöskii virkata hälle kesäpipon.
No onneks miun ukkoin ei oo pitkävihanen ja nyt hää jo naureskelee issekkii tälle, ko mamma ol parturiin sen ensmäisen ja viimosen kerra.

Näi alko siis mei hääpäivä.

Kiitoksii teille kaikist ihanist kommenteist tuoho eellisee pagisemisee. Työ ootta kaikki nii mahottoman mukavii  ja tervetulloo Carita mukkaa lukijoihi.