Ystävät ko kukkaset

Tännää näytän kuvvii puutarhan kukkasist ja siin välis pagisen ystävist.

Mut alotettaa täl uuvel kärhöl madame le Caultre nimeltää, jonka kukat on ko kahvitassit ja ne aukes just parraiks ystävän vierailulle.

Aivan mahtavat, tää on tän kevvään ostos ja toivotaa jotta kestää monnii vuosii.
Niiko toivon täst ystävyyvestäkkii,
Tuos syksytalvest minnuu ottii yhteyttä yks teist blogin seuraajist, hää kysy jotta annanko hälle sähköposti ossoitteeni jotta hää vois kirjuttaa. Vähä mie mietin, mut tokihaa miulle saap kirjutella.
Myö kirjuteltii ain sillo tällö ja tuos muutama viikko sitte hää ilmotti jotta tullee käymää täälpäin sukulaisis ja voiskohaa hää samal piipahtaa meilkii.
Taas mie vähä mietin mut annoin luvan ja hyvä ko annoin.

Vanhan likakaivon kanne asetelma 

Vaik pakko on tunnustaa jotta mitä likkeenmäks häne tulo tul ni sitä enemmän minnuu alko jännittää että millanenkohaa ihmiin meil tulloo, ja teinköhää mie oikein, ko ain varotellaa näist netti tuttavuuksiist jottahaa vaik sarjamurhaaja oiskii vastas.
Mut huol pois ei tult murhaajaa viikatteen kans vaa ihana iloine rouva tuolt pohjoiskarjalast, samoilt seuvuilt ko miun äitiin suku. Hää haastokii nii tuttuu mummolan murretta jottahaa ihan syvämmee otti.

Muutama tunti siin vieräht ko myö pagistii, siin män murteet mukavast sekas, välist naurettii veet silmis ja välist itkettii oikei hersyväst.
Iha ko myö ois aina tunnettu toisemme nii ol hyvä olla ja ko hää läks ajalemmaa kohti kotiaa, ni itku miult pääs. Ko seuraavan kerran nähhää vast vuuven pääst ko tätä välmatkaa on sellaset 700 km. ja rapiat.
Mut onneks on netti ja puhelin , ajatukset ja rukoukset.
Ole siunauttu sie miun uus ystäväin.

Mite mei elämää ain ossuukii just ne ihmiset joita sil hetkel tarvitaa.
Välist ollaa hetki yhes ja sit männää ommii polkuloilt ja taas joskus polut kohtaat ja jatketaa siit mihi jäätii.

Jotkut ystävät mei pittää reppii irti issestämme, ko ystävyys alkaakii kuristaa ja ahistaa. Mut ei näitkää ihmisii piä pahal muistaa vaa heil ol oma aikasa mei elämäs.

Moniin ystäviin kans tuloo vaihettuu kukkasii, ja sit niit alkaakii kussumaa tään ystävän nimel, täskii kuvas kukkii Sirpa niin komiast jottahaa

ja tää pion jonka kuva on oltkii tääl on Kerttu, ihanalt tuonilmasii menneelt ystävät saatu.

Tää esikko onkii sit Mailis-täti

Pietää huolta ystävist vaalitaa heit niiko kukkasii .

Kiitoksii teil taas kommenteist ja tälviikol tavataakii viel toise kerra, loppuviikost kerron mei perhee uuvest kauvest.