Nykyaikaa

Nyt tää tätikii on siirtynt nykyaikaa, vähä kyl haikeel mielel, ko se miun ikivanha ja kättee sopiva puhelin män huonoo kuntoo.
Niimpä ikämies vei miut kännykkäkauppaa josta sit ostin tään valkian Lumian.

Mut olhaa taas puotipuksu, miepä kerron teil koko jutun.

Ko mäntiin sinne puotii ni tää myyjä tul ison hymyn kans kysymää jotta mitäs saap olla. No se hymy hyyty ja asenne muuttu ko kysyin jotta vieläkös teil on niit tarjous puhelimmii.( 59e)
Hyvin yksoikosest hää sano jotta, on ja män takahuoneesee hakemaa ja toi miulle laatikon ja totes jotta tässä.
Mie sit kysyin jotta onks tätä vaikia oppia käyttämää, ni siihe tul vastaus, jotta riippuu ihmisest.
Seuraavaks hää kysy, jotta maksattako rahal vai kortil, joho ikämies tuumas jotta rahhaa myö ollaa tavattu käyttää.
Mie viel pyysin myyjää siirtämää kaik vanhan puhelimen tiijot sinne sim-kortille ja laittamaa kortin paikoillee. Sen tuo harvasanain myyjä kyl tek ja sano jotta täs nää tiijot on.

Myö tultii kottii ja mie innoissani ompelin uuvelle aparaatille suojapussin, vanhast farkun puntist.

Sil aikaa ikämies laitto puhelimmee kaik asetukset jotka pit laittaa ja joist mie en ymmärtänt hölkäsen pölähyst.
Sit alkokii sellain puhina ja tuhina ja kulu vaa, että ei tää voi olla totta, ei helkutti, missäs ne on , mitäs nyt jne.
Mie kysymää jotta mitä sie siel puhiset ja tuhiset ko kiukkuin sonni.
Ikämies kasso minnuu hyvin arast ja sano jotta tääl konnees ei oo niit siun numeroloit, ja hää ei ainaskaa niit löyvä, jotta älä mamma nyt suutu mut ne on taint kadota jonnekki.
Enhää mie suutu en, huusin vaa ko pikkunen sumusirreeni ja kiukuspäissäni ompelin toisenkii pussukan

Eihää siin auttant muu ko männä takas sinne kauppaa kysymää neuvoo .

Myyjä kysy jotta mitäs nyt, joho mie, että myö ko ei löyvetä niit miun numeroi mistää vaik ollaa jokaist ohjetta seurattu ja hipastu.
Tää myyjä kysy jotta onks miul ees oikia kortti puhelimes.
Ai pahalainen ko alko kiehumaa...issehää sie ne tiijot siirsit vanhalt puhelimelt ja laitoit kortin tähä uutee jotta oisitko kiltti ja essisit ne.
Sie oot varmast hävittänt ite ne numerot..... sillo miul kiehaht oikee kunnol ja totesin hyvin jäätäväst jotta mite ihmees mie voin mittää hävittää ko en oo mittää löytäntkää, alaha sie poika vaa essimää niit miun numerloit.
No nää Lumiatko on vaa tälläsii.....Olkoot iha mitä vaa mut koita nyt löytää ne miun numerot.
Aikasa ko myyjä hiplas ja räpäläs, ni löytyhää ne numerot.
Täs nää nyt sit on.......Kiitos ja näkemii totesin mie ja purjehin kaupast pihalle.

No nyt miul sit on aparaatti jota vaa hipastaa ja hupsis män liian pitkälle. Muute ossaan jo käyttääkii mut tekstiviestilöijen kirjotus on aika hankalaa ko nää miun sormet on pient, jäykät ja paksut.
Pittää ostaa avuks sellain tökkimistikku, mut ei ainkaa tuolt kaupast, tiiä mitä hää miulle möis ko mänisin kysymää tökkimistikkuu.

Nuo pussukat on kaksinkertast farkkuu  joije välii laitoin tuota pakkausmuovii. Pysyy kone kunnos vaik mie kompuroisin.

Oikei mukavaa viikonloppuu ja kiitos kaikist kommenteist. Lilli kiittää onnitteluist.
Tavataa tuleval viikol.