Jälkiä lumessa

Ko mie aamusel heräsin ni hetke aattelin jotta nyt on tät-rukka varsi halvaantunt ko mikkää paikka ei liikkunt, mut sit alko tajuntaa vyörymää iha älytön kipu ja eiliin päivä.
Tää juttu on sarjaa...Eiks aikuin ihmiin ikänä opi.

Nuit tuon kuvan jälkii ei oo tehny sit mikkää elukka  vaa mie isse.

Huomasin jotta pähkinäpensaan oksat ol taipuneet lumest, alppiruusun päälle, tuon haaskan joka näkkyy taustal. (kannattaa nyt klikata kuvvii suuremmaks) Mie lähin sitä sit avittamaa ja varistammaa pähkinäpensaast lumet,  mut voi halvattu lunta ol valehtelematta minnuu haarusii ast.
Siel mie möyrin hanges ko mäyrä, mut pääsin pelastammaa sen mitä pelastaa pysty. Kevvääl nähhää mitä jäi alpparist jälel.
Takaspäin olkii jo helpomp möyrii, ko ol valmiit jälet.

Nää jälet tul taas siitä , ko huomasin pupujussein käyneen napsimas mustikkapensait, yhe olvat jo kalunneet  matalaks. Tuost mäyrään olost opin jotta ennää en möyri ,vaa loisto ajatuksen saaneena kömmin navetan vinnil essimää suksii. Ko talvelhaa hiihetää eikä möyritä.

Tuumast toimee ja sukset jalkaa, nuo ikämiehe retkisukset osottautu miul liian pitkiks ja rankoiks ni pakko ol essii viel monotkii jotta sain omat iänikuset sivakat jalkaa.
Hiihtohaa suju entisee muistii, ja sain viritettyy navetas löytämäin kanaverkon mustikkapensaije päälle.

Koittakaas nyt ristihuulet syyvä miun pesait.
Sit tulloo se tyhmyys, mie sain jostain päähäin jotta ko nyt on jalas sukset ni lähenkii hiihtää.
Sellasen 400 metrii ko tarvoin umpihanges ni muistu mielee jotta enhää mie oo ikänä hiihtämisest tykänt, jotta miks ihmnees mie täs rämmin.  Ei ko takas pihhaa.

Ja nyt tuo tyhmyys tuntuu lonkis, seläs, pohkeis ja iha ouvois lihaksis. Tekis miel itkiä niiko lapseen ko pakotettii hiihtämää.

tosin itken siks ko veljel ol monot ja miu huopatossut ja mäystimet

Nyt joku teist kyssyy jotta miks ei ikämies tehny nuit hommii, no mitä tää tekkee muuta ko istuu pilkil, niiko tännääkii ja kahe ahvenen takkii.
Isse se on vaa möyrittävä .

Mukavaa hiihtoloman loppuu niille joil se on ja mukavaa alkuu niille joille se on tulos. Mut älkää mänkö hiihtämää siint tulloo kipu ja itku.