Juhlien jälkeen

Joskus on mukava hetkiseks lopettaa kaik kiire ja tohina ja läähtee tuulettummaa, niiko eile.
Ol nääs mei luutnantin ja hänen morsmaikun kihlajaiset, ja kyl olkii mukavat juhlat.
Nää nuoret ol ko kaks kyyhkyläist ja heist oikei loisti se rakkavus.

Syötii kaakkuloit iha ähkyy ast ja juotii kohvii ja tsaijuu, ja tietyst skoolattii nuorten onneks.
Sulhase äit pit nii ylen metkan puhheen jot myö kaik naurettii veet silmis. Hänel ko on tuo puhujan armolahja.

Miun syvänt lämmitti ko huomasin jot luutnantil ol jalas miun kutomat villasukat.


Monia ,monia, armorikkaita vuosia nuorille.

Illal ko lepäsin petis ja leppuutin kipiää  selkää ja polvee, ni neuloin loppuu nää monosukat. Oon kauvan jo halunt tehä tuollaset,ko näin vanhan valokuvan jos äitvainaa on nuoren tyttön hiihtämäs ja hänel ol tuollanen kirjailtu sukanvars monon reunan pääl. Yhest kirjast sit löysin mallin ja jokunen kerta tul sitä ohjetta tavattuu ennen ko käsitin kui se sukka oikiast tehhää. Sehä ol ihan helppo juttu, koha vaa käännetää neulos nurinpäin ko on saatu tähet neulottuu. Lankana ol taas Jukolan poikain lankaa.