Valmista tul

Kokkeilin sitä mummon ruutujen tekko, ja hyvinhää se suju. Kiitos vaan opetusviteon laittajalle.
Mut ko oon hiukan laiska ni oikasin, en viissint tehä montaa pientä ruutuu ja sit alkaa niit väsäämää yheks isoks, niinpä mie oikasin ja tein valmiiks sen kokoset ruuvut ko pienee tyynyy tarvitaa. Hyvinhää se käi, tyyny lähtöö mei matkailuautoo koristammaa. Mut nyt ei mei nettiyhteyven tehot riitä kuvan siirtämissee, joten laitan sen myöhemmin.

Sitäko asutaan tääl messän keskel ja kaukana kaikest nii nää nykyajan vempaimet ei aina toimi. Sillo ko tänne muutettii ni känykkäkkii toimi keskel pihhaa, tai pää ulos työnnettynnä yläkerran toisest ikkunast, haasta siin sit talvipakksel pipo pääs ja korvat jääs ,ikkunast roikkuen, no eipä olt suurii puhelinlaskuikaa, ei ainakaa talvel.
Kylhää tää syrjäs oleminen joskus rassaa, ko ain pittää varata aikaa jos jonnekkii lähtöö, eikä oo kioskii jost voi sen unhotunee maitolitran käyvä iltalenkil hakemas.
Mut toisaalta ko on asunt kaupuntis kerrostalos, ikämiehen työpaikal, ni kyl omakoti on ain omakoti.
Laulaathaa ne oravatkii ,ne Tiku ja Taku jot  oma koti oravan on onnen valtakunta...
Tääl on avaruutta ja tillaa, naapurii matkaa sellaset 300metrii, ja mukavat naapurit onkii.
Ketut kävelöö iltasin ja öisin pihamaalla,joskus näkkyy  peuroikii, ja toissa syksyn ol mesikämmenkii käynt navetan takan omenoit syömäs, on tuol kylänraitil nähty suskii.
ja kevväisin ja syksysin kuret tulloo tuohon naapurin pellol jyvvii syömää, parrainmillaa niit on olt yli sata.
Tääl myö ollaa nii kauan ko vaa pystytää, sitko ollaa ihan vanhoi ja huonoi jaloist ja pääst ni kassotaa sit kui mei käy. Aikamiespoika kyl aina sannoo jot hää tulloo meit sit paimentammaa ja vaippoi vaihtamaa, hää ko ei meit mihinkää kunnalliskottii halluu laittaa. Lupas tehä viel pihalle selase koiratarhan jos myö kaks köppänää sit saahaa ulkoilla,ni ei oo huolta jot karkaamme messiin.
Jot mikä hätä täs on olles,ko pellais vaa tää netti kunnol, muuta en pyyvä.