Pithää miunkii tehä sellanen. Ensin vaa piti oppii tekemää niit afrikkalaisii kukkasii, mut onneks on tää netti ja sielt löysinkii selkiän ohjeen.
Täs tulos.
Nuje kukkasten teko olkii sit mukavaa, melkei jäin koukkuu, mielekkäämpii nää on tehä ko ne mummon ruuvut.
Aamusel käytii ikämiehen ja koiran kans lenkil ja löyvettii tällänen möykky,
joka ei oo sit mei koiran jätöksii vaa ihan oikia pikkuruinen korvasien, siin se ol keskel messäpolkuu.
Miust nähen saapkii siin kasvaa, moise herku pääl ko en ymmärrä yhtää, tuollanen ei voi maistuu hyvält, ja myrkyykii siin on, ihan kamalast..
Sit viel yks kevväinen kuva. Näsiätkii kukkiit tuol messäs tosi kommeest,
Kiitos taas kommenteist ja vinkeist sen veeruska langan suhtee.
2 kommenttia:
Niinpa, PaulaKristiinan ansiosta piti heti virkata satulansuojus.
Oikein hieno tuli! Tässä mallissa on kiva kun aina on erinäköinen eri väreillä. Minä olen joskus korvasientä luullut ensin koiran jättämäksi. Mutta kyllä sitten tajusin sieneksi. Vaikka olen melkoinen himosienestäjä en silti ole vielä korvasientä poiminut. Tuntuu hullulta miten tappavan myrkyllinen voi olla syötävää. Leppoisaa tortaiehtoota:)
Lähetä kommentti