Syksyä ilmassa

Tännää ulkon tuoksuu jo syksyl, kypsyväl viljal ,sekä sellaselle raikkaalle.
Niiko ain enne ko kouluu pit lähtiä.
Nää syksyn tuoksut ja tunnelmat sai miut tekemää ovvee kranssin.

Ei tuo kauvaa kestä ,eikä oo tarkotuskaa, koha nyt pyhän yl näyttää nätilt.
Siin on pajupohjalle sijottu  heinää, ohrantähkii, kultapiiskuu, tähtikukka, sijankärsämöö,nii kukkapenkist ko ojan pientareelt, minttuukii laitoin joukkoo ja pihlajanmarjat korvaat rusetin.

Täs lähikuva yhest kohtaa.

Mie tykkään kranssiloitten sitomisest, siin miel leppää ko sittoo kimppui kii, ja saap ihan vappaast hullutella kasvien ja värien kans.
Koht joku kyssyy ja miettii jot  mite ihmees tuo tehhää no, otetaa ykskesäst pajun oksaa ja kiepautetaa se ympyräks

Ylleesä ne kestäät ihan ilman sitomisii yhes, mut jos ajatuksen on tehä paksumap pohja ja kuivattaa se  kuivakukka töitten pohjaks ,ni sit kannatta sittoo pajut vaik matonkutteel tiukast yhtee.
Seuraavaks tehää pienii kimppuloit, ylleesä silviisii jot pitkät kasvit alle, niiko miul nyt nuo heinät, ja lyhyet ettee, sit ne sijotaa tuoho rinkulaa silviisii et ensin keskel, sit oikialle ja sit vasemmalle jne..

Täs näättä kui ne tulloot. Ne sijotaa sit vier vieree tiukast kii tuollasel ohuel rautalangal, käyp siihe muukii rihma, mut miust tuo kukkalanka on parast.

Täl samal tekniikal voip sit sittoo havuist kranssiloit jouluks.
Mie oon oopint tään jo lapsen, ko mummoin tään taijon miulle opetti, hää ko ol käyny siel Säkkijärvel sellasen kurssin jos opetettii tekemää hautaseppeleit, ja ain hää sellasen sitokii jos hautajaisii oltii mänös.

Jatketaa viikonlopun vietoo, siotaa seppeleit ja iloitaa.

Toivotelen Birgittan ja Smingelinen tervetulleeks lukijoitten joukkoo ja  kiittelen kommenteist.