Täl kertaa käytin röyhytatarii ,viitapajuangervon pitkii punasii kukkii, ruusuangervoo, erilaisii maksaruohoi,joist osa ol jo kuihtunt ja osa viel nuppuin, kärsämöö ja nukkajäkkärää, lähikuvist ne näkkyytkii hyväst.
Samal muistelen aamusii tätini hautajaisii, jois pappi puhu ilon ja surun kukkasit,kui ne kummatkii on mei elämäs tärkeit, ilman toist ei oo toistakaa.
Sit hää haasto kui Jumalan käs ei ota meilt pois suruu, kaipaust ja tuskaa, vaa antaakii meil voimaa ja keinot käsitellä niit.
No miun keinot on käsil tekemises,kukkasis.
Pellavasydämen Mervi on liittyny lukijoitten joukkoo, tervetulloo siullekkii, ja ihanaa lauantai ehtoota kaikille.
5 kommenttia:
Osanotto suruusi.
Olet tehnyt kauniin kranssin jälleen.
Niinhän se on, että kukat ovat tosiaan läsnä sekä ilossa, että surussa.
Aivan ihanan krassin olet tehnyt. Niin syksyinen ja herkkä.
Osanottoni !
Kaunis syksyinen kranssi.
Osanottoni!
Toivon sinulle voimia surussasi! Niin kauniin kranssin olet tehnyt taas!
Lämmin kiitos osaanotosta teille kaikille.
Lähetä kommentti