Perinteet ja muistot

Eile käin sovittamas tätä uutta sarafaniani, ja siit tulloo sit komia, pikkuse vaa pittää helmaa kääntää, ommella muutama nappi ja henkselit kii. Kelpaa miun sit toukokuus täs ottaa vierahii vastaa.

                                                               edestä

                                                            takaa.

Tää sarafaanihan on perinteellinen karjalaisen naisen mekko, joit esiäitit käyttiit nii juhlis ko arkenakkii.
Halusin nyt tälläsen toisenlaisen, ko fereesihän miul on, se näkkyy tuos pikkuses esittely kuvas.

Perinettä ja muistoi täynnä on seuraava työkii, joho sain idean kirjast Luonto sisustaa, siin mallis ol sellasii kirjaimii mut mie ko en tykkää jot jokapaikas lukkoo, home tai love, ni teinkii omanlaisein.

Lauta on tään talon ulkorakennuksen seinäst, haarukat löyty aikoinaa tuolt tiskipöyvän kaapist, lusikan ikämies löys roskakuopast saunan takkaa, piparmuotit on miun äitin, avain jostain kulkeutunu ja pitsit siint kirppariliinast jost ne syvämet tein.
Kaarnat  noihi syvämii otettii mei pihan vanhoist männyist. Mie isse ne keittiöveissel vuolin, ko ikämies ei antant miulle puukkoo, kuulemma telon sil issein, mut kyl myö naiset keinot keksitää jos jottai halutaa tehä.

Kaks ylinpää kelloo on miun äit-vainaan ja alinmaisen otin ranteestain sillo 9 vuotta sitte ko jäin sairauven takia töist, sillo  miult loppu kiireet siihe.

Tään punasen korun mie oon saant viisvuotiaana kummiltain Kanadasta, muistan kuinka olin siint ylpiä, haastoin kaikil jot miul on punanen timantti. Sit se hävis vuosiks ja  murrosikäsen löysin sen heinäpellon reunast, siint asti se on olt yks miun aarteist.

Pupujussi korun sain vanhemmiltain ko alotin kansakoulun.
Liimasin nää kaik kii kuumaliimal ja se kyl näkkyy näis kuvis, harmittaa ,mut ko olin nii intoo täyn ko ilmapallo ni en malttanat muije liimoin kans tuhrata.

Jatketaa tätä viikkoo ja tavataa seuraavan kerran arvonnan merkeis, viel on muutama päivä aikaa osallistuu.
Oikein iloist kevvään odotust ihan jokkaisel.