Syksysiä tunnelmia

Voi että ,täs on olt kaks nii mahottoman komiaa päivää, aurinko lämmittää viel mukavast, mut kuitenkii ulkon leijuu jo syksy.
Viljat on koht  puitu, ja pelloil kulkee näit uppeit lintui

Nää mie kuvasin ikkunastain, mut het ko ikkuna kolaht ni lentoohaa nuo lähtiit. Issoi kurkiparvii on iltasin mänt suolle, ja huutaat nii jotta sieluu riipii.
Vuosii sitte ,sillo ko viel kykenin huovuttammaa ilman kipui, ni tein ison seinä tekstiilin, jonka aiheena ol  yksinäinen kurki

Tätä tehes purkasin myös ommaa oloain, olinhaa just jäänt töist kottii sairauven takia ja elämä tuntu pysähtynneen.
Tää on olt ennenkii tääl blogis, ihan tuol alkumetreil, mut nyt soppii hyväst uuvestaa, ko täyskuukii mollottaa ja pittää herreil.

Syksy vähä hankaloittaa värjyyksii, alkaa tosissaa iltasin kässii kolottammaa ko kylmil vesil huuhon lankoi.
Iso pata on pesty ja laitettu oottamaa ens kessää, sen minkä värjään ni se emal kastrulli riittää.

Nää hailakat kerät on värjätty kaikil liemen lopuil, siin on kultapiiskuu, koivuu/horsmaa ja saniaist.Varmast rantulangas käyp, sit vihdoinkii keittelin pois se punapuu jauheen jonka ostin kesäl niilt keskiaika markkinoilt.

Sitä jauhetta ol sellaset 20 rammaa, keittelin ohjeen mukkaan ja puretin alunal. Nuijen punertavan ruskeitten pohja on just tuota edellä kerrottuu hailakkaa, sit on kaks vyyhtii luonnon valkiaa jukolanpoikaa ja luonnos väri on lähellä aprikoosii, Vaalian punanen on valkiaa jukolanpoikaa ja toist vyyhtii pein vähä aikaa rautaliemes, aavistuksen verran taittaa violettii.
Limee jäi viel värrii ja tännää kaajoin se toisen liemen joukkoo, mut siit sit toisel kertaa.

Lunssa viel vähä härnää minnuu ,mut eiköhä tuokii tuost taltu.
Oikei mukavaa keskiviikko ehtoota, ja syksysii tunnelmii teil kaikil.