Vihertääkö ees pikkusen

Juhannus senko vaa lähenee ja kelit kylmenöö, voi hyvä isä sentää ko on olt kylmää. Keittelin luppiineita pipo pääs ja paksut hanskat käes ja muu vaatetus ol ajalta marraskuu.
Nyt välist paistaa ja välist sattaa ja värjätyt langat pit laittaa kasvihuoneesee kuivumaa

siel ne on sulas sovus tommaattien ja potaattien kans,

lanka on jällee kerran sitä luonnonvalkiaa Jukolan veljestä ja joukos on yks vyyhti  issooveljee.
Mut nythää käikii metkast, alunal tul tuollast vaalian keltast ja ko lisäsin rautaa ni ei tultkaa sitä ihanaa vihriää vaa....

sellast sinapin keltas, tai nätist sanottuna lapsenkakan värist.
Mite se voikii nyt tuo vihriä olla hakuses, viimekesän ei muuta tultkaa ja nyt ko sitä yrittää ni ei tuu ei oo.
No kassotaa mitä huomen tullee ko sananjalat kiehuut ja niist pitäs tulla kans sitä heliän vihriää.
Eppäilen vahvast.

Lopuks näytän miun uuven atsaleean, tään nimi on Ruususen Uni

eikö vaa olekkii ihana kukka.
Tuulaiiris kyselkii näist atsaleeoist, nää on ihan puutarhaa varte jalostettui, ja pärjäät hyväst talvel ko tiputtaat syksyl lehtesä. Nää kukkiit aina enne lehtii, vaatiit samanlaiset olosuhteet ko alppiruusutkii, happaman maan ja puol varjon.

En tiiä kerkiinkö ennen juhannust pagisemmaa, sikspä toivottelen teille kaikille ihanille ystäville oikein lepposaa juhannusta, nautitaa juhlast eikä anneta mokoman sään lannistaa meit.