Näil pakkasil tul mielee jotta nyt pittää saahakkii jottai lämmint ja ,ko varastos ol niit usian kesän värjättyi lankoi ni eiko puikot heilumaa,
Tuos vaihees puikol on 160 silmukkaa, ja kaik ol viel iha selvää tuol ajatuksis, ja kuvittelin jotta loppuviikost miul on uus komia vaate.
Ja paskanmarjat miul mittää vaatetta oo, tulloo varmast viel muutamakkii talvi enne ko saan tään päällein.
Nyt puikol on yl 400 silmukkaa ja työ käyp nii lope hittaast jottahaa.
Oon monnee kertaa kiront mielessäin, jotta miks mie en sittenkää virkant tätä , ni ois varmaa jo valmiskii, ei mie vaa väkisi halusin alkaa neulomaa.
Nyt on sit yks puikko mänt poikki, kolmes sormes laastar, oikias pikkurillis kipiä känsä, kämmenen rystyset turvoksis ja kyynärpäit pakottaa.
Viskasin tuon jo koppaakii, mut sisu ei viel anna periks jotta purkasin koko työn.
Ai mitä mie hömelö oon sit tekemäs, no mekkoohaa mie.
Ko muistis ol se lämmin mekko jonka tät-vainaa aikonaa miulle neulo, siin ol paljo helmaa ja se ulottu reilust polviin alle. Mie oon pääst just reisiin puolvällii, ja langat alkaat loppumaa.
Kyl tosissaa tulloo kesä, ja itku enne ko tuo on valmis.
Sanokaas työ, purkaanks tään vai purenko hammast ja neuloo väkerrän. Kesäl on kuitenkii pakko värjätä lissää lankaa . Nyt tuoho on mänt sellaset 500 rammaa ja varastos on ennää 300.
Kyl mie taijan purkaa , ko pakkasetkii hellitti.
Onks kellää mul tälläsii hullun hommii ,jossai varastos piilos, haastankii nyt nostamaa ne essii ja näyttämää ne meil toisilkii, niiko lohukkeeks.
Oikei lepposaa viikonloppuu, ja Suvituulial vastaan, jotta peittoin reunaan virkkaan ain hiukan paksumal langal kolme tai neljä kerrost kiinteit silmukoit , silviisii siint tulloo napakka.
Viel kerkiittä osallistuu arvontaa, tuun maantain sit kertomaa ketkä kaks voitti.
27 kommenttia:
Voi herran pieksut...kyl nää on sit jännii,nää siun tarinas,mukava lukia näit =) Etköhä ota ja pura ja tee se mekko isoäidin neliöistä virkaten tulloo vaa aika harva tai sit teet osan isoäitii ja osan neulion vuoro perrää...
Jouluna kirkossa näin yhen papin rouvan jolla oli upea viininpunainen mekko päöällä. Upea ja käsin tehty. Yksivärinen muuten mutta helmassa hihansuissa ja poolokauluksen reunassa raitoja. Aivan upea. Tee vain loippuun, odotan mielenkiinnolla lopputulosta. Mullakin on villatakin teko ohuesta langasta menossa ja mun villatakista tulee iso , kokoa 52.
Taas kamalasti virheitä, anteeksi.
Kyllä se valmiiksi tulee. Sanotaanhan että hitaasti mutta varmasti.
Jään odottelemaan valmistumista =))
Tuosta tulee vielä niin kaunis, että ♥
Kyllä nyt nauratti! Tuo sinun tarinan kerronta on mahtavaa! Nopeammin tulis virkaten ja kädetkään ei niin kipenis. Tosin tuo alku näyttää upealta ja langat niin kauniin väriset. Vastaavanlaisia on osunut omallekin kohdalle. Sitä osaa niin hyvin mielikuvitella sen lopputuloksen, että uskoo osaavansa tehdä. On syntynyt piukeita paitoja ja pipoja ämpärinlämmitimiksi.
No melekosen hommampa oot itelles ottanu, vaan ku saat valamiiksi niin jopas on mukava laittaa päälle. Varmasti on lämmin.
Mitä suotta purkamaan, on niitä paukkupakkasia ensi talvenakin ja eiköhän se siihen mennessä ole jo valmis. Minustakin virkkaaminen on paljon joutusampaa eikä ota ollenkaan niin paljon niskoille kuin neulominen.
Mistähän minä löytäisin sen tyynypäällisen jonka aloitin 20 vuotta sitten.=) Se oli kylläkin ristipistotyö, muttei valmistunut koskaan ja nyt se on jo hukassa =)
Kyllä sitä välillä hurahtaa liiankin suuritöisiin projekteihin :) Itse en kyllä tuota purkaisi vaan tekisin vähän kerrallaan vaikka ensi talven pakkasille.
Älä vaan pura!!!
Itse neulottu mekko on maailman mukavin vaate. Tiedänkin jo mitä puen maanantaina töihin, kun on uuden johtokunnan ensimmäinen kokous ja pitää ehkä olla vähän edustava.
Kannattaa kyllä jatkaa, kun jo noin paljon on kudottuna. Hitaasti hyvä tulee ja eihän Roomaakaan päivässä rakennettu.
Suunnitelmaahan voi aina muuttaa matkan varrella: miten olisi tunika? :-)
Onnea blogille!
En laittanut tuonne arvontapostaukseen, kun omistan nuo kirjat molemmat.
Älä vain pärvötä ennenkuin olemme nähneet sen päälläsi, ja pakkasia tulee varmasti vielä...
Mää sillon joskus ennen rippikouluikkää kutasin itelle puseron. Novitan Alabama, se t o d e l l a ohkanen puuvillalanka ja kirjoneuleena tietty koko pusero. Ikkiin se ei ois valamistunu muuten, mutta.... oli pakko saada sinäkin vuonna numero tekstiilitöistä ja sitä myöten se pusero valamiiksi
Et kyllä pura! :)
Kyllä löytyy hullun hommii täältäkin..yhtä mattoa olen kohta tehnyt 10vuotta..ei tuu mattoo, eikä viitti puratakkaan työtä..ehkäpä laitan vilautuksen siitä.. Minä kyllä uskon, että saisit upean mekon siitä itsellesi.. Tee sitä sillai pikkuhiljaa;)
Hei, miksi sie sen purkaisit? Kesällä kuitenkin värjäystouhut pukkaa päälle ja värjäilet lissää lankoja ja sitten taas jatkat mekon tekemistä. Niin mie tekisin. Onhan niitä 'hullunhommia' vuosien aikana tullut tehtyä ja kun ne on valmistuneet, olen niitä käyttänyt. Nytkin on suunnitteilla villapusro tai oikeammin siitä tulee lähes tunika, harmaan eri sävyistä. Langat ja malli ovat olleet tallessa yli 20 vuotta, inspiraatiota odottamassa!
Jotain vallan upeaa on valmistumasta. Oikein ihanaa sunnuntaita sinulle:)
Älähän nyt anna periksi, vaan neulo mekkoa aina silloin kun sille päälle sattuu, ettei tuu pakkopullaa. Kun mekkosi on valmis, niin se on varmasti sitäkin rakkaampi. Minäkin joskus nuoruudessani neuloin montakin mekkoa, yhden ohuella langalla ja muut paksummalla langalla. Nyt harmittaa, että myin ne jossain vaiheessa kirpparilla. Nythän ne olisi kiva laittaa päälle. Pakkasenmakuista sunnuntaita. Ai niin, minulla olisi sinulle pieni haaste tuolla blogissani, josko ottaisit sen vastaan. Liisa
Sitä työtä, minkä aloittaa ei piä jättää kesken. Sanoi anoppini aikoinaan. Uskoin sitä aikani, mutta jospa näkisit kuinka paljon mulla on keskeneräisiä töitä. Miniä vei laatikollisen ja sanoi hyödyntävänsä niitä. Olin hyvilläni. Nyt vanhemmuuten olen taas muistanut ne ed. menneen anoppini sanat ja koettanut saattaa työni loppuun. Jatka vaan loppuun, työ palkitsee tekijänsä. Terv. Kerttu
Lämpimältä näyttää! Onhan noita kaappien kätköissä keskeneräisiä. Ja nyt kun osallistun Jouluyöstä Juhannusyöhän neulontaan niin keskeneräisiä alkaa olla tässä sohvan vieressäkin. Eihän niitä meinaa raaskia purkaa, lojuvat ensin pitkään odottomassa uutta inspiraatiota tai ihan uutta ideaa langoille. Pitäisi tässä itseasiassa yksi neuletakki purkaa ja tehdä uusiksi. alkuperäisestä ei puutukkaan kuin puolet hihoista...
Ai niin. En nyt arvontaan osallistunut, kun kirjahyllyissä ei oikein enää tilaa ole. Halauksen kera kuitenkin synttärionnittelut blogillesi.
Mitä suotta purkamaan, kun kesällä värjäät lisää lankaa ja teet neulomalla alaosan ja virkkaamalla yläosan. Eiköhän siitä mekko valmistu :)
Älä pura! Haluan nähdän sen valmiina, josko meitä lukijoita innostaisi tehdä samanlaiset. Saat sitten hihitellä meidän muiden tuskittelulle :)
Hui, mikä määrä silmukoita!
Jos otat tuon projektin niin, että kesällä sitten lisää lankaa värjäykseen -> saa hyvällä omalla tunnolla laittaa koppaan niitä odottamaan :)
Kyllähän näitä projekteja on vaan tuolla kopan pohjalla. Yksi villapaidan tekele vuodelta kivi ja käpy ennen rauta-aikaa pääsi purkuun jokunen vuosi sitten. Se pusero ei olisi mahtunut enää kenellekään, vaikka olisi saanut hihat ja yläosan loppuun saakka :D
Voi miten tuttua tämä ongelmasi, on sitä minullakin tullut monta kertaa vuosien varrella vastaan niin purku- kuin jatkamisongelmat. Vähemmän kyllä harmittaa jos ei pura, jätät vaan kesken odottelemaan ensikesän värjäyspatojen herkkuja.
Mekosta voi tulla hyvinkin kaunis. Monesti tuntuu,kun on tekemässä jotain,että ei tästä mitään tuu ja on valmis heittämään sen vaikka roskiin. Kun vaan sitkeästi jatkaa,niin voi lopputulos olla hyvinkin kaunis.
On mullaki yks villapaita kesken kutomisen, jahka se tänä talavena valamistuu.
Lähetä kommentti