Tyynyt

Niiko täs on tojettu ni jämälangat on loppumaton luonnonvara ja niije tuhoominen toivotont.
Miekii luulin jo kaik käyttäneeni, mut siivotes löyty lissää.
Miksköhää mie oon laittant lankoi vaatekaapin perukoille? Piiloo isseltäin vai ikämiehelt, siinpä onkii miettimist.
Siel ol oikee ohutta valkiaa ja peessii, yhistin ne ja virkkasin paksun oranssin kans työtuoliini uuven pehmukkeen.

Tuon sisäl on sellain vanha tuolinpehmuke läpyskä.  Nyt täs onkii sit mukava istuu.

Sain viel tehtyy tyynynpäällisenkii  jonka toine puol on tälläin värikäs

ja toine retliinin eri sävyist.  Kumpiki puol soppii hyväst mei sohvalle.

Langat ol sellast Nallen vahvuutta.
Loput nöttöset koitan saaha mänemää alottamaani peittoo, joho ostin kyl uusiikii lankoi, jotta silviisii.

Sit tulloo se pakollinen marina sääst, ensi täs kökittii tuvas kaks viikkoo ko ol ne kauhiat pakkaset, nyt sit kökitää liukkauven takkii, joka paikka on iha puhtaal jääl. Mie en yksinkertaset uskalla männä ulos, vaik kengis onkii ne nastat, pelkään kaatumist yl kaike, ko nuo luut ei oo sielt vahvemmast pääst.
Koittakaa työ pyssyy pystys ja mukavaa loppuviikkoo.

Vanhalle rouvalle tiijoks että ikämies nauro ko lokki sitä miun sormil neulomist ja kysy jotta miks mie ain ostan uusii puikkoloit ko homma sujjuu noinkii.