Terveisii kirkost

Pääsinmpä pitkäst aikaa käymään kirkos, ja ai ko on taas sellanen levänny ja rauhallinen olo.
Mie nautin aina aamusel kirkon hiljasuuvest, ja hämäräst, saan kaikes rauhas sytytellä tuohuksii ja hiljentyy ikoneijen ees.

Tään mie oon saant mei miesväeltä lahjaks, en tiiä nimmee

Pappi puhu siint ko myö kaikki ei parannuta, vaik kuinka rukkoillaan ja uskotaan. Hää sano jot ollaa näi kipujen ja sairauksiin kans tärkeit mei Jumalalle ja Hää välittää meist kaikist. Miust se on niin lopen lohdullist.
Eihää tää ainanen sairastamine mittää mukavaa oo, mieluustihaa mie oisin terve, mut ko mie uson jott tää on miun elämäin tarkotus ,tää kipujen kans eläminen. En mie helpol oo tätä oloain hyväksynt, tiukkaa on tehnt montakkii kertaa, mut nyt männää täs uskos ja olos jot kaikel on tarkotuksensa, täs maailmas. Ymmärränpä hiukan paremmin niit toisii jotka sairastaa.