Lepo, lepo ,lehmäsein

Vappuu vaa kaikil, illoitaa ja nautitaa simast, ja munkkiloist, lauletaa rullaati rullaatii .
Mei vappu perinteisii kuuluu ain lehmän kanto.  Toiset miehet kantaat eukkojaa, mut mei ikämies kantaa ain vappun lehmän pihalle.

Tään mei lehmän nimi on Ruusu, ja mie oon saant sen miu ihanalt apelt aikoinaa lahjaks ko täytin viikymment. Hää on se ihan isse tehnt, korkeutta Ruusul on sellaset 80 senttii ja pittuutta päälle metri, ja painaakii hyväst kaksymment killoo. Ruusu viettää talvet ain navetas, ja hyvin on helppo hoitoin tää mei lehmä, muutaman vuuven välein vaa tervataa.

Sit Ruusul on hoitajakkii, paimenpoika Pekka, hääkii näit appein töit .
On meil viel hevonenkii, Polle, kokoluokaltaa yli metrin korkunen ja pittuuttakii on reilust yl se metri. Kolmen aikuisen voimal se tuohon siirrettii.

Polle alkaa olla jo aika huonos kunnos, koska suuren kokonsa takia sitä ei kukkaa jaksa siirtää talveks suojaa, mut ei myö raaskita sitä hävittääkkää.
Naapurin lapset aikoinaa kävivät leikkimäs Pollen kans ja sen seläs on ratsastettu varmast koko maailma ympär.
Näis tunnelmis meil vappuu vietetää.