Pappa sen on aikonaa kannaksel tehny joskus 1920 luvul , evakkoreissunkii tuo kirnu kesti, mäntä siint on vaa hävint.
Mie oon sen jo tyttösenä saant, aluks se ol punanen ja vanteet mustat ko mummo sano jot siin pittää olla karjalan värit, ko se on sielt asti tänne tult.
Välil mie maalasin sen ruskiaks, sit siniseks, ja sillo pinta rokahti, tul laitettuu väärää laatuu toise maalin pääl. Mut siihe aikaa tuo rokahtanu pintahaa olkii muotii, no nyt kirnu on sit, valkia.
Siin säilytettää ihan arkisest satteenvarjoi.
Mut aatelkaa kui työläst on enneaikaa olt kirnuuminen tuollases kirnus,mäntää on nosteltu ylös ja alas
aika monta kertaa enne ko voi on olt valmist ja päätynt suolattuna komiaa purnukkaa, ruokakomeron hyllylle.
Nyt myö haetaa voipaketti kaupast eikä mielee tuu ajatustakaa siint mite se sinne on päätynt.
Muute mie oon lapsen kirnunt sellasel kirnul jota kammest veivattii .
Sit pihamaalt.
Muistatte ko kevvääl melskasin siint kui hiiret söi kärhöin versoi, no kai siint ol hyötyy ku viinikärhö villiinty.Se kietoutuu yli kaks metrisee tuijaa ja nii täynnä kukkii jottahaa.
Alotettaa taas uus viikko, miel pirteenä ja ilosena. Eletää sovus kaikkiin kans ja muistetaa toisiimme iltarukoukses.
Anun mie toivottelen tervetulleeks lukijoitten joukkoon.
15 kommenttia:
Nuo vanhat käyttöesineet ovat kovin kauniita ja todistuksia ajoista ennen koneita. Kärhösi on Loistava! Mukavaa syyskuun alkua!
Onpa kärhössä mahottomasti kukkia! Kaunis ja arvokas tuo sinun kirnusi, ahkerat kädet on siinä monet voit kirnunneet.
Mää teen aina joskus voita sähkövatkaimella kermasta. Siis siinä tapauksessa, että on kerma päässy vanhentummaan jääkaapissa. Tarpeeks ko vatkaa, laittaa sualaa ja pessee vetellä, ni hyvvää tullee.
Meillä on rumaks menny kataja pihalla. Voi ku määki saisin siihen noin komian kärhön kaunistukseks!
Ihana kirnu, oikea aarre! Semmosen, kun saisi...
Ihana toivottelu uuteen viikkoon, nyt jaksaa tallustaa:) Melkoisen kukkameren olet saanut aikaiseksi:)
Ilona
Nyt on niin kaunis sateenvarjoteline, että :)
Voipytyt on ihania, minullakin on kaksi !
Kaunista alkanutta syyskuuta!
Vanha kirnu on käyttökeleponen nykypäivänäkin just etteisessä satteenvarjoille.
Meijän kirnua en oo raaskinu maalata, välillä vaan pesen väljällä veellä ja mäntysuovalla, vuoroin se on vintissä tai etteisessä.
Meillä synnytettin männä yönä: synty niin potran kokonen ja komian näkönen lapinsonni, isäntä anto nimeksi Justus.
Emonen jo laitumella ja lapsonen hyvisssä voimissa lämpölampun alla karsinassa.
Kuukauven vanaha kyyttöpoika innossaan kun sai leikkikaverin.
Tuo sinun kärhö on muuten puutarhan komistus, kateellisena kahtelee nimimerkkki "tumpelo puutarhuri".
Onpa upea kärhö! Kärhöt alottaa aina vaan uudelleen kukinnan.
Upea kärhö. Meillä kävi niin että viime vai toissa talvena kärhön pinnalla olevia versoja jänikset söivät, mutta miten ihmeessä se on saanut voimoo ja on kukkinut siitä huolimatta vaikka maassa ei näy olevan yhtään versoa/oksaa, nytkin siinä muutama kukka töröttää, villiviinin kanssa kasvaa vierekkäin seinän kuppeessa.
Onha siin männeitten vuosiin tarinaa tuos kirnus.
kärhöki on kommii.
Uuudistettu kirnu on kaunis. Maalilla saa ihmeitä aikaan :)
Mukavaa tiistaita!
mahtava kärhö kukkineen ja miten ihana kirnu.tulee vanhat ajat mieleen tuosta voipytystä,nyt ovat arvokaita esineitä.
aurinkoista päivän jatkoa.
Kärhöt taitavat olla tarkkoja istutuksesta, mutteivat muuten niin kranttuja. Tuo näyttä tyytyväiseltä ja hyvinvoivalta. Kirnusta tuli kaunis, vaikka ei tuo sininenkään ruma ollut.
kuulehan sie, on tullut nyt erehys, anna näyttelee elokuvassa forresterin tyttärenä,joka kai joskus nähhään telkkarissa, ei tuossa tv sarjassa, sekoitti mokoma piän. sori kun joudun poistaan nyt kommentin erreyksen takia.kiitos kuitenkkii ku oot lukijana ja kommentoit.
Miula on kans kirnu ja samanlainen pytty arabialta.
Lähetä kommentti