Jouluaikaa nostattaa muisteloita mielee, omist lapsuuven jouluist, tuonilmasii siirtyneist vanhemmist ja suvust. Meil ol sillo ko synnyin ,aika köyhä koti, maa ol viel toipumas sovasta ja uutta elämää rakennettii rajan tälle puolelle,
mut kuitenkii vanhemmat ol laittant meil jouluu, vaik olinkii vaijaan vuuven ni sain ensmäisen nukkein Ullan,.Isä ol tehny viel heijankii, jos sit isonpaan nukkeloita nukutin.
Ulla on sellain kuttaperkka nukke, käjet ja jalat kiinnittyyt kuminauhoil, vähä on vuosiin saatos tuo lapsuutein ystävä kärsint. Nenäänkii oo pienen purassu reijän. Enää kukkaa ei saa hänen kans leikkii vaa Ulla on uusis vaatteis, kunniapaikal vitriinikaapis, kaverinaan toinen lapsuutein nukke Helli-Helena
Sen joulun mie muistan ko Hellin sain, oon olt jottain viijen vanha. Hellille ol äit ommelt sinisest sametis makkuupussin ja mekon,(siint samast ko miun mekkoin) ja Hellil ol ihan oikia ruskia tukka jos ol sininen rusetti ja silmätkii men kii ko nuken laitto nukkumaa ja silmäripsetkii Hellil ol.
Mut ei mänt kauaakaa ko olin leikant tukan ja ripset pois. Ko äit ol minnuu torunt ni olin kuulemma sanont jot kasvaahaa ne takas:) Eipä oo vielkää kasvaneet.
Onks teil muil talles lapsuutenne joululahjoi, ois kiva nähä niist blogeissanne.
Se on sit 60 lukijaa täynnä, tervetulloo Virpi ja MissMarple. Koha tää joulu on mänt ohi ni pijän tään kunniaks arpajaiset, mut niist sit tarkemmin ens vuuven alus.
Kiitos teil taas ihanist kommenteist.
Jatketaa joulun valmistelui ja mite se ohje olkaa:" Jätä kaapit siivoomatta ja puunaamatta ethää sie jouluu siel kaapis vietä"
17 kommenttia:
Kiitos ihanasta postauksesta oli mukavaa luettavaa..minulla ei ole mitään lapsuuden aikaisia leluja jäljellä, vuosien saatossa ovat hävinneet!
Kiitos mukavasta muistelusta! Minulla on ollu samanlaiset vinkeet lapsena: leikkasin nuken tukan, mutta se olikin isonsiskon nuken tukka eikä oman nuken (sitä en leikannut!). Sanoin, että kun se on oikia tukka, niin kyllä se kasvaa. Muutamassa valokuvassa nukkerukka kuitenkin tuijotteli kynityllä tukalla.
Mukavaa alkanutta viikkoa! Itse pyöriskelen täällä vielä flunssan kourissa.
Olipas ihana juttu! Minä tykkään kuunnella/lukea, miten on ennen oltu ja eletty! Mutta voi tätä minun hataraa päätä, ei nyt äkkiseltään tuu mieleen lapsuuden joulun lahjoja.. Eihän niistä vuosista oo, ku reipas kakskytävuotta.. Pitääkin alkaa kaivelemaan muistikätköjä..
Sainha sitä miekii nuken joka laitto silmät kii,vaa on vuosiin saatos hävint.
Ihanii on muistos.
Kivoja muisteloita. Tuosta kehdosta täytyy sanoa, että meillä on vähän pienempi pyöreäreunainen itse tehty kehto, jonka minun äitini oli saanut pikku tyttönä. Ja nyt tämä kehto on minun omilla tytöillä ollut leikeissä mukana. Kestävää laatua :)
Ihania nukkeja, voi pientä kun pääsi nenän kärjestään !!
Minullakin oli isän tekemä nuken kehto :)
Ihania!!! Oi!
Kauniita ja muistorikkaita joululahjoja. Noita nukkeja on rakastettu täydestä sydämestä :)
Kiva kuulla tarinasi.
Sain viipspuun pienenä jouluhjaksi. Kirjoitin siitä blogini ensimmäisessä postauksessa jouluna 2010.
Minäkin olen vähän tuon tapaisen nuken saanut 2-vuotiaana,mutta sitä ei enää ole. Sen oli tätini minulle tehnyt. Sellaisen mollan,jolla oli muovia pää. Sen nimi oli Salme. Muistan lapsuuteni muutkin nuket,Tuula,Marja-Terttu ja Ikona. Ilona saapui Amerikasta ja se oli piirongin päällä,eikä sillä saanut leikkiä. Kaikilla joilla oli hiukset,niin minäkin parturoin ja ripset tietysti:)
Meillä oli varastopalo parikymmentä vuotta sitten. Siellä roihusi taivaan tuuliin vaikka mitä, mutta minun rakas nalleni on ainoa jota murehdin. Olin vienyt sen epäreilusti varastoon odottamaan korjausta ( yhtä ja toista oli käynyt vuosien varrella) ja sitten se sai niin surkean lopun! Älkää ihmiset viekö nalleja varastoon.
Ihana kirjoitus ja hienot on tallessa olevat tavaratkin, itseltäni on veljet leikkineet lelut loppuun niin nallen kuin nukenkin joka oli ns. martta-nukke kangasvartalolla ja äitini tekemä.
Voi miten mukavaa muisteloa sinulta.
Minun lapsuuven mollamaija oli Ritu, vielä murrosikäsenä Ritu oli minun uskottuni. Ritu ol aikas iso kokonen, kylän ompelijan valmistama himppasen kirosilmänen, mutta niiiin rakas!!! Ritu muutti minun aikuistuttua serkkuni tyttären hoidettavaksi.
Toinen pitkäaikanen nukkeni oli "Mustaputte" kotona valmistettu tummahipiäinen poikanukke: tämän rikko minun serkkupojat ja kolmas nukkeni oli "Russakkanukke": muisto sellaisesta mitä lapsen mieli ei osannu aikuisten tavalla käsitellä.
Siunattua Adventin aikaa Sinulle!!!
Oi miten surullista
Samoin siulle, ihania nimiä siun nukeilla.
Miten ihanat nuket sinulla! t. Susannan, Liisan, Bellan, Maijan ja Ullan "äiti"
Olipa kiva muistelo! Itselläni ei ole jäänyt talteen kuin leegoja tähän päivään ja niillä on kaikki poikanikin rakennelleet.
Lähetä kommentti