Karkureissu

Tänä aamun on olt nii lopen upia sää, pakkast vajaa  kymmenen ja hanget hohtaat ko timantit.
Perhe  makas, ko mie aamu saijuu join ja sain omast mielest hyvänkii idean.
Mitähää jos lähenkii yksin kuvausreisuu. Ajatus tuntuu nii hyvält jot nopiast vaa vaatteet päälle ,kamera mukkaa ja ulos.
Teeret kujers ja mustarastaat laulo haikiast ko mie suunnistin pitkin peltoi, parin kilometrin pääs olevalle niittymökil.

joka oottel minnuu suurten puitten katvees.
Tää mökki on jottai 80 ja sadan vuuven välilt. Siin on ain yövytty ko ihmiset ovat olleet näil messä niityil heinän teos.

Ovi ol repsahtant saranoiltaa, ja luuta ol laitettu ovee vaste, ennehää tää ol merkki jot talonväki ei oo koton mut kulkijat saavat männä sissää, niipä miekii pujahin tuost oviaukost sissää maailman  ihaninpaa pienee mökkii, miust siel vois asuu nytkii kaik haltiat ja tontut.

yhes nurkas ol vanha takkakii, keittokoukkuinee, aivan mielettömän komia, oikei ois tehnt miel tulet siihe laittaa ja vaik kohivt varistaa.

Pääskyt oliit pesän laittaneet tuvan katto ortee, sielhää hei on hyvä ollu poikasii kasvattaa, turvas haukoilt ja harkoilt.
Sit käi vanhanaikasest,kamerast loppu akku. Harmitti,ja suututti, kui mie en älynt koton tarkastaa aukun kapasitettii vaa ampasin hullun lailla matkaa.
Toinenkii harmi käi, jalkoi ja selkää alkokii kivistää siihen mallii jot ol pakko soittaa ikämiehel ja pyytää appuu, kotimatkaa varte. Hää olkii jo arvant jotta nyt on emäntä lähtent omille poluillee ko tupa ol tyhjä ja miun kepit poissa.
Nolona mie sit ikämiest oottelin ja yhes köpöteltii kottii . Kylhää hää jottain mäkätti karkaamisest ja mie lupasin sormet ristist etten koskaa ennää livistä, ai mie vai ? :)