perjantai 8. maaliskuuta 2013

Lilasta liinahrjaan

Oikein ihanaa ja iloist naistenpäivää , juhlitaa tännää naiseuttamme ja jaetaa illoo ympäristöönmme.


Jukolanpoikain langois on sit ihan mahottoman koriaa violettii lankaa, taik lilakshaa sitä taijetaa sannoo.
 Neuloin siint isselleni paremmat sukat.


Malli on siint SUUREST SUKKAKIRJAST  , koko siinä 36-37 ja lankaa män reilut170 rammaa.


Tää on siint metka malli, jot sukka voip olla suoras tai makkaralla, niiko siin laulus sil Makdaleenal, joka lenteli päivänkakkaralla.
Tuot lankaa jäi viel, ko pit ostaa kaks kerrää,ni nyt niist lopuist oon tekemäs pupujussii.. se valmistuu varmast huomenis, näyttää aika veikiält se tuleva lila pupu.

Jämälankoin hävityskii jatkuu ,täs muutama patalappunen.


                                               
                                                            Sit siihe liinaharjaa...

Mie pelkään heposii ihan kauhiast, mään paniikkii ja itken, syy tähän on lapsuuvest ko oon meinant jäähä hevosen jalkoihi , äit kerkis just  kiskasta miut pois enne ko hevoin ois tallont miut.

No olin toissapäivän lenkil naapurskan kans, käveltii sellast kapiaa messätietä, ja eiks vastaa tultkii yks kyläläinen hevosen kans. Hevoin seisahtu ko seinää, ko myö oltii hänen polullaa, tai en mie ennää siin vaihees olt, pistelin pitkin umpihankee, mahollisimman kauas tuost hirviöst.
Naapurska nauro, ratsastaja nauro ja hevoin hirnu, ikävii kaik kolme.
No hepo män sit toisee suuntaa ja myö lähettii kottii päi, kaivoin vaa ensi liiat lumet kengistäin, mut koko ajan ol sellain tunne jot koht taas männää ja lujjaa, kurkin taaksepäin, ja olin valpas, naapurska yritti vallaa minnuu rohkeutta, jot se hevoinhaa on hallinnas ja ihan kiltin näköin. Katin villat, miust se muistutti sellast hulluu hevost jonka sieraimist leiskuvaa tulta ja joka just hyökkää ihmisten kimppuu.
Hyvä ko olinkii valpas ,sillä se hepo tul takas ja taas minnuu vietii  hankee, ette muute uso mite noppeest tälläin liikuntarajoitteinen iäkäs naisihminen pääseekää keppilöijen kans umpihankee.
Siel mie seisoin polvii myöte ja tärisin, hyvä etten housuihi pissint, ko tää ratsastaja jäi viel siihe naapurskan kans haastamaa. Mie sielt hangest piipitin jot määtkö sie varmast nyt sen hummas kans kottii, jot miekii pääsen, alkaa näät olla kintut aika märät.
Ratsastaja lupas männä, ja hänen mänövää siivitti, hirnunta ja nauru.
Toivottavast ei toista kertaa tavata samal polul.

Tätä appeni tekemää hevost mie en pelkää.

Aikamiespoka tulloo tännää kottii, pittää lähtiä kauppaa ostamaa aineksii niit äitin lihapullii varte.
Oikei mukavaa viikonloppuu teil kaikil ihanil ihmisil jotka tääl käyttä, ja kiitoksii kommenteist nii
uusil ko entisilkii kirjuttajil.








28 kommenttia:

Saga kirjoitti...

Ihana puuhevonen, sitä ei kannatakaan pelätä. Oikeesti en minäkään turhan lähelle hevosta halua mennä, vaikka nuorena tyttönä niiden "perässä" juostiinkin. Lapsetkinmeillä ratsasti pinenä, mutta minä pysyttelen kyllä kauempana.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Upeita käsitöitä ja tuo hevonen on huippu. Mukavaa naistenpäivää.

Unknown kirjoitti...

Oikein hyvää naistenpäivää :) Kauniit sukat olet tehnyt!
Täällä on kanssa yksi joka pysyy kaukana hevosista vaikka hevostallin vieressä asunkin!

Heleena kirjoitti...

Todella oikein pysähdyin ihailemaan tuota lankaa ja hienoja sukkia!
Mun kotona oli yliviriä "salavia" työhevonen ja olin 15 v:nä sen uskottu, eli pärjäsin sen kanssa paremmin kuin Isäni. Silloin ei ratsastettu, eikä Huminan selässä kukaan olisi pysynytkään.
Aurinkoista ja Ihanaa Naistenpäivää!

Anonyymi kirjoitti...

Oikein aurinkoista ja mukavaa Naistenpäivää!!!
Kyllä tuo lila lanka on hempeen väristä,ja kauniit sukat oot tekassu :)

Ihanan värikkäät patalappuset,noinhan ne kivasti saa jämätkin "tuhottua" lappusiin.

Voin "sieluni silmin" nähdä, kun tuon jutun luin miten oot peloissas töröttänny
siel umpihangessa.

Hevonen on ISO eläin ett kannattaakin pitää varansa ,voi nekii pillastua tai säikähää jotain ja sitten vauhtia riittää.

Tuo puuveistos heppa on ainakii "rauhallinen" ja ihana... :))))

Mukavaa päivänjatkoa!

-Tuula Iiris-

ArmiL kirjoitti...

Hyvää naistenpäivää sinulle myös! Täytyy sanoa että en ole pelännyt hevosta, mutta kunnioitan sitä koska se on suuri. Kotona oli hevonen koko lapsuuden ajan, kasvatti-isä oli sellainen että ei kyllä hevillä antanut sillä ratsastaa, mutta muutamat kerrat sitä sai valvonnan alla, ei se ollut herkkua sekään.
Mutta ymmärrän sen pelon sulla, mikä on koettu lapsena, on jäävä lopun elämäksi sulle mieleen niinku alitajuntaan.
Toi puuheppa on kiltin näköinen!

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥ Hyvää Naistenpäivää!

Lisbet kirjoitti...

Mahottoman mukavaa luvettavvaa,tuo siun lenkkimatkais.Mut älähä sie hummaloita pelkää.Mukavaa naisten päivää.

Kandidatnummer kirjoitti...

Hyvää naistenpäivää! Hienoja töitä sinulla taas täällä ja lämpimän näköiset sukat.

Piti käydä kertomassa siitä minun "espanjalais-tuunatusta" paidasta sen verran, että pidin sitä kerran espanjantunnilla ja taisi muuten olla koepäiväkin, Opettaja innostui jonkin verran minun paidasta mutta koska siitä ei olisi muutenkaan ollut kokeessa apua niin sain pitää sen päällä kokeenkin ajan.

Hilkka kirjoitti...

Kaunista naistenpäivää ihanien lila-sukkien kera!

Tuula - Villatuta kirjoitti...

Ihanaista naistenpäivää sinulle.. todella kauniit ja nätin malliset sukat olet tehnyt:)

Emilie kirjoitti...

Mukavaa naistenpäivää sinnekin! Melkeimpä mieki kipasisin lumihankeen, jos hevonen tulis vastaan pienellä tiellä ;) Ei ole tullut lähemmin tutustuttua hevosiin, ovat niin isojakin ... Semmonen minihevonen, kun olis aluks, ni uskaltas tutustua.

elina kirjoitti...

Kauniit sukkaset. Olet taas ollut ahkera ja miten nopeasti noita käsitöitä teet.
Hevonen on minullekin aika outo eläin. Tiedä sitten pelkäisinkö jos tulisi vastaan, mutta en ole koskaan halunnut esim. ratsastaa tai käydä raveissa. Kuntoutuksessa laittoivat minut hevosen selkään ilman satulaa, oli kuulemma terapiaratsastusta. Siellä sitten roikuin ja pelkäsin. Sanoivat hevosen olevan vanha ja erittäin rauhallinen, mutta pelkäsin silti. Tosin, täytyy myöntää, että ratsastus(tai selässä roikkuminen) rentoutti minun spastisia jalkoja ja olo oli hyvä jälkeenpäin.
Nauti naistenpäivästä ja juhli. Minä aion syödä suklaarakeita.

Sussi kirjoitti...

Sukat minun lempparivärissä:)

Heposet on sen verran isoja, ettei niiden kanssa lähde kiistelemään siitä, kuka menee ensin.

Unknown kirjoitti...

Kauniita sukkia olet taas tehnyt ja lappusiakin !

Oikein hyvää Naistenpäivää, sinne naapuriin ♥

Purppura Perhonen kirjoitti...

Söpöt sukat, kivat patalaput!!1 Ja kuules, minäkään en oo ikinä tykänny hevosista!! Tosin "pakon" edessä niitä olen sietänyt, kun parhaalla kaverilla oli hevosia, ja minä siellä tallin laitamilla hengailin kun kaveri hoiti heposet.. Ja koska nuorena sellainen kyläluuta olin, niin aika usein siellä tallin vierustalla tuli seisoskeltua.. Mutta ei kuitenkaan onneksi se hevoshulluus tarttunu minuun vuosien aikana! :)

Unknown kirjoitti...

Lila onkin nyt kevään väri ja kaunis sellainen. Mullakin on toi kirja,en vaan ole sieltä mittään kerenny neuloa. Sinun tekemäsi sukat ovat kauniit! Hevosta pelkään minäkin. Meillä naapaurissa on hevostalli ja ovat tytöt monta kertaa houkutelleet ratsastamaan, mutta en oo vielä uskaltautunut :)

annikki kirjoitti...

kauniit nuo lilat sukat ja patalaput on nättiä myöskin.tuo puusta veistetty hevonen on ihana ja sen tekemiseenkään ei kaikki pysty,on taidolla tehty.
hyvää naistenpäivää siulle.

tarja marjeta kirjoitti...

Mukavata naistenpäivän iltaa ja mukavaa viikonloppua sinulle!

möhönasu kirjoitti...

Kauniit sukat ja ihanan väriset :)

ArjaRoosa kirjoitti...

Kauniin väriset sukat kauniilla mallilla ja tuo puuhevonen on hauska. Blogisi uusi tausta on myös pirteän näköinen :)

Kruunuvuokko kirjoitti...

Yhdyn edellisiin. Hienot sukat.

Lea P kirjoitti...

Hevoset minäkin kierrän kaukaa vaikka ei samanlaisia kokemuksia niistä olekaan. Ovat vaan niin isoja. Hevosveistos on upea, tekijä on tiennyt mitä vuoleskelee.

anne kirjoitti...

Sie oot sitten niin hyvä neuloja ja muutekin kätevä emäntä! Patalaputkin ihania ja nuo sukat...Kaunista viikonloppua! P.s. Kait sie huomaat, että vastaan aina jättämiisi kommenteihin :)

anne kirjoitti...

Eikö sulla ole sähköpostia? Olisin laittanut viestiä...

Pirena kirjoitti...

Voi miten kauniit sukat, värikin ihana.
Luin useamman juttusi kerrallaan kun olen laiskasti seurannut blogeja.

sini kirjoitti...

Olen käynyt usein blogissasi, mutta en ole aikaisemmin kommentoinut. Nyt oli niin hersyvä tarina hevosesta, että täytyi ihan nauraa ja "sieluni silmin" näin sinut lumihangessa. (itse olisin ehkä tehnyt samoin) Eihän tuolle pelolle/kauhistukselle voi mitään, eikä se aina ole naurun asia, mutta sinun kertomuksesi oli niin mukava!
Muutenkin juttusi saavat hyvälle tuulelle. Itse virkkailen kaikenlaista; on monta keskeneräistä työtä, joita vaihtelen, kun tuppaavat olemaan niin suuritöisiä tai isoja. Mutta sittenhän valmistuu monta työtä lyhyessä ajassa.
Aurinkoisia kevätpäiviä sinne etelään!

Smirgeline kirjoitti...

Ihanat sukat ja odotan innolla pupusten esittäytymistä.
Minäkin pelkään hevosia.