keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Sukkasillaa sipsutellaa


Otsikkokii jo viittaa jottahaa mie sukkia esittelen. On olt ihana neuloo ko sormi pellaa, muutamat sukat on valmiina ja jokunen par pittää vielä tehä, aikamiespojan muusikko kaveritkii tarviit sukkii ja pittäähää pojil olla varpaat lämpimäs.
Tuol Sohvaneulomon blogis ol sitten komiat sukat, neulottu sil jättösilmukka menetelmäl ja mie tietyst het samaa kokkeilemmaa.


Siin jätetää ain joka neljäs sillmukka neulomatta, kahel kierroksel ja sit seuraava neulota taas ihan niiko pittääkii, ja tälviisii tulloo sukkii mukavat pysty raijat.
Nää molemmat on neulottu Novitan raitalangast, koko kummaskii paris 40 punaset naiselle  ja siniset miehelle.Taitaat jo lämmittää saajasa jalkoi.


Lankaa näihi män melko tarkkaa 150 rammaa kumpaakii parri.
Mie sit tykästyin tähä mallii, jotenkii sukat joutuutkii noppeemmin valmiiks, nii ja tää on helppoo tehä ja lopputuloskii on komiaa.

Nyt tuol ulkoon paistaa aurinko, ja mie lähen täst lenkille, mänkää työkii.
Nii ja tervetulloo Tanni mukkaa lukijoihi.
Nähhää taas toisel kerral.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Päin synkkyyttä

Alotellaa uutta viikkoo synkkyyven poistamisel, ko taas sattaa, on harmaata ja joku myrskykii on tulollaa.
Sillo pittää istuu tuvas ja polttaa kynttelii vaik vanhas kaakkuvormus.


Mut ei tuo pelkkä vormu ja kyntteli kauvaa miellyttänt minnuu,se alko näytää  aika ankialt, niipä mie hain autotallist vanhan vasaran ja vähä naputtelin,


vormun torvee alemmaks. Tuollanen alumiininen mänkii helpost kassaa, seuraavaks laitoin vormuu kerroksen
talouspaperii, ja niije päälle sammalta,


jonka koristelin lakastuvan tulilatvan kukkasil. Kostees sammalees ne pyssyyt tuorein jonkun aikaa, sit ne voip vaihtaa vaik ruusuihi. Nii laitoinhaa mie siihe tietyst sen kynttelinkii.


Nyt saap myrskyt ja myräkät tulla, miul on niitä vastaa kauneutta ja lämpöö.

Sammalt pittää muistaa suihkutella ajoittai jotta ei kuivais, sillä kuiva sammal on ko ruutii ja syttyy helpost palamaa ja muistetaa myöskii varovaisuus kyntteliin kanssa, tuli on eelleenkii se hyvä renki mut huono isäntä.

Tervetulloo Apris ja MiEiVi mukkaa lukijoihin ja kiitokset taas kaikist ihanist kommenteist.
Lämpöö ja valloo tei jokkaisen elämää.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Kalaverkkoko se siinä...

Viikonlopun alkuu vaa kaikille, tää päivä ko jaksetaa pakertaa ni sit saahaa par päivää levätä ja tehä mukavii juttui.
Tää höperrys on sielt sormen potemis ajalt ko pit saaha jottai tehä. Nyt kykenen jo neulomaakii ja sukkii tulloo urakal, nii mut nyt siihe höperryksee.


KodinPellervos ol kuva uppeest huivist joka ol tehty hahtuvalangast, just tälviisii vaa lankoi ristii rastii lakanan päälle vejettynä, mut ko miul ei olt hahtuvaa ni käytin kaik jämät jotka niije huiviin teost ol kevvääl jääny, etupääs, puroo ja huopast.


Tuon jälkee kieputin lakanan tiukaks pötköks ja solmin sen monest kohtaa oikein napakast, nakkasin pesukonneesee, muutamiin vanhoin farrkuloijen kans, pyöräytin heijät 40 asteen hienopesus , ohjees sanottii jot linkous pit olla 700 kierrost, ja sit ko tuon paketin purkas ni sielt tul tälläin verkko


joka on hyvin kaukaan siint Pellervon ohjeest, mut aika metka kuitenkii. Hyväst ol nuo langatkii huopuneet kiinni toisiisa. Mittaa täl verkol on sellaset 70x140 senttii.
Mitä sit tuol tekkee on toine juttu, täl hetkel se on vaa koristeena noije tikkaijen pääl, voishaa tuon heitää kenties harteillekkii, mut tuskin sil yhtää kallaa saap, vaik verkolt näyttääkii.


Oikei  levollist viikonloppuu , tavataa taas maanantain.

torstai 24. lokakuuta 2013

SUO

Ankia harmaa satteinen lokakuun päivä, pakkaset, lumet ja aikamiespoika poissa,nyyh.
Hää läks aamusel aikasee kohti pääkaupuntii ja niit muusikon kiireit, mut vot siltää ko meil olkii lustii.

Tehtii kuvausretki tuos parin kilometrin pääs olevaa Valkmusan kansallispuistoo, varmast siit löytyy tietoi jos halluutte netist essii.(linkin teko jäi taaskii opettelematta)



Valkmusa on mahtava suo, siel on sellain muutaman kilomerin pitkospuu lenkki, lintutorneineen. Se myökii nyt käveltii.
Aikonaa sillo nuoreen ja terveen, mie oon harrastant suolla kävelemist, oon rämpint rahkasammalees, kaukoputki olal ja nauttint suon tuoksuist ja äänist.
Siit on muute kaheksan vuotta ko viimeeks oon suolla käynt, ja ette uso mite miun sieluin läihkätel ko noit pitkoksii kulettii.

Kevvääl suo on täynnä lintuin äänii, kuret huuteloot ja tanssiit, teerit kujertelloo, kuovit, kapustarinnat ja kalasääsket ilmottellee myöskii olostaa.
Syksysin suo on hiljaa mut täynnä uppeit värilöit, sammaleet hohtaa niin monen värisiin, niiko jalokivet.



.Myö nautittii olostamme, kuvattii sammalii, käkkyräisii mäntyi ja haasteltii tään elämän mielekkyyvest.
Nii ja meitkii kuvattii, ko sinne tornii tulkii paikallislehen toimittaja ja hää het meitä haastattelemaa ja kuvvaamaa. Mie kieltäyvyin kunniast olla kuvas,(ko ol tuollaset ryntteet päällä),  mut aikamiespoika hää kyl sit näkkyy hyväst.
Mie tälle toimittajalle kerroin jotta ei suota tarvii pelätä, ei se kettää nappaa ja vetäse silmäkkeesee niiko elokuvis, koha ossaa kulkia ja lukia suota ni ei oo mittää häättää.


Kottii myö lähettii onnellisiin, sielu ja roppa ravittuna, askelkii ol nii mahottoman keviä.

Sillo nuoreen mie läksin kevväisin suolle ain aamuyöst, ussein siin kolmen mais, ol ihana kuunnella herräävää luontoo ja kassella auringon nousuu, joskus mie nukuinkii siel kansallispuiston lntutornis.Mite hyväst siel nukuttikkii.
Kerra sit yks miun kaupuntis asuva ystäväin kysy jotta enks mie pelkää siel suolla? Hö, mitä mie siel ossaisin pelätä omal tutul suol no hää vähä vaikiana sit sano jotta jos sinne tulloo vaik joku mies ja raiskaa miut.
Miult pääs nauru ja tuumasin, jotta jos joku mies lähtöö vasiten aamuyöst rämpimää suota tarkotuksenaa raiskata ni se on sellain urotyö silt miehelt jotta mie heittäyvyn sammalikkoo ihan vappaaehtoset.
Kaupuntis mie pelkää, mut en suolla enkä messäs.

Harmaast säästä huolimatta, oikein mukavaa torstaita teil jokkaiselle ja tervetuloo Riikuska mukkaa lukijoihin

tiistai 22. lokakuuta 2013

Puuhastelua

Eiline päivä vaa huraht, ko aikamiespoika tul kottii lomalle.
Hethää myö lähettii kirpparille humputtelemaa ja tään mie sieltä kottii hällä kannatin,


metallisen pullotelineen, nuo pullot ol miul kaapis jemmas. Aattelin kyl jotta laitan tuohon jouluks kukkasii.
Nii ja tää maksokii vaa neljä euroo.
Sit iltapäiväst meil ol molemmil omat puuhastelut, kuvat kertokoot tarkemmin.


                                                Aikamiespojan materiaalit


                                                ja täs miun


                                                        poika saap valmista


                                                     ja niin miekii


                                        taulu omalle äiteelle


                                                     pullaa omalle pojalle.

Tännää lähetää retkelle koko pere, ko ikämieskii on vappaalla.

Oikein mukavaa päivää ihan jokkaiselle, olkaa rakkaittenne kanssa jos vaa mahollista.
Kiitoksii taas kaikist ihanist kommenteist, sormein pellaa jo hyväst, tikit on poissa ja puikot pyssyy kouras, Kaapo ootteloo armastaa, kyl se koht sillää tänne lentelöö.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Ilolinnut

Tääl sitä toivutaa, sormi alkaa muistuttammaa sormee, onhaa tuo viel mustan ja neulepuikot ja sormi ei eelleenkää tykkää toisistaa.
Aika alkaa käyvä pitkäks, eile siirtelin huonekalui, ja tein  leikkaa liimaa tekniikal vihdoinkii Aapolle ja Kaapolle ne tyttökaverit, ko niit aikasemmin neulottui syvämii ol tuol kopas. Mut tulkii tehtyy oikiat ilolinnut, ko tääl on ihan kauhia raketia, no miepä haastan,

Ens meil lentel Lempi, mikä lie pöllön ja kakadun risteymä.


Väärä säärinen ja hiukan sellanen hui hai typykkä,sen hää näkköö jo varpaije asennost.


Sitte pirttii pyräht Hilmuska, pitkän sorttinen töyhtöpää, liekö joku hyyppä, ota näist selvää


Sit alkokii oikia sirkus, teline sai kyytii ko nää typykät alkoit vikittelemää noit poijan jössiköit


 
Tityy ja huhuu


Aapo ja Hilmuska löysiit toisesa aika nopiast ja ovat nii lope onnellissii jottahaa vähä katteeks käyp, ja löyshää nuo Kaapo ja Lempikii sit lopulta toisesa.


Mut tää onni ei sit kestäntkää kauvaa, vaik aluks näytti jotta kaik on just niiko pittää, mut kuvioihi tul oika musta hevoin, tai sanotaako täs tappaaukses sininen pöllö, Herra TV.(Topivilhelmi)


Jolla ol viel oma vihriä oksakii mukaan ja niihää täs käi jotta tuo vääräsäärinen neitonen lens tuolle oksalle kujertelemaa, mokomakkii ilolintu, ja kehtas jättää Kaapon rannalle ruikuttammaa. Hävytön pulu


Kaapo parka karjumaa jotta hälle pittää saaha uus eukko, mie en luvant mitää mut kassotaa kuin kauvan kestän kuunnella tuota huhuiluu ja huokailuu.

Tälläst tääl meil. Kiitoksii taas teil ihanist kommenteist ja Maahiskalle kiitos tikun poisto ohjeest, varmast 
seuraaval kerral kokkeilen. 
Mukavaa ko ol uusiikii kommentoijii, löysit sie Rikke sinne Annelin blogii tuon sivupalkin kautta, (Annelin käsityöt2)
Mukavaa viikonloppuu  toivotaa ettei viel tuu lunta tuos vessatteeskii on kestämist lemmen tuskasen pöllöpojan huhuilles taustal.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Pikkunen peitto



Kiitos teille jokkaiselle paranemisen toivotuksista ja puhalluksista, sormi alkaa olla hyvä.
Maanantakina saan tikit pois ja huomenna saan pestä siit kaik loput kuivuneet veret.
Operaatio ol miulle helppo, kohan makasin ja kasselin komiaa tohtorii,joka haastel miulle mukavii.
Hänelle vähä hankalamp, ko tikku ol ensin mänt vinottai syvälle ja siihe ol alkant kasvaa arpee ympärille, sit se ol viel kääntynt ylläät niiko poikittai. Yl puol tuntii hää tek sen kanssa töitä ja kahen sentin halko sieltä sit vihdoinkii nous.
Tää tohtor ol viel nii mukava jotta tuikkas korttisoonit miu lonkkii, jote nythää mie oon taas ko uus.

Pikkusen oon saant tään paketin kans virkkailtuu, neulomaa en kykene, mut sen paksun koukun kans sain tehtyy yhen peiton reunat osittai loppuu, jatkan muutamal kerroksel viel myöhemmin.


Tää männöö joululahjaks  mut ko tiiän ettei saaja käy tääl kurkkimas ni voin tään esitellä.
Idea tähän peittoo lähti tuolt Annelin blogist, hää ko ain tekköö niit komioit tunikoit jois on seläs mummon ruutu ja helmas rivi ruutuloit. Kerran vaa kasselin yhtä sellast tunikaa ja kekkasin jotta tuolviisii tullookii metka peitto.
Kokkoo täl on 153x153senttii, lankaa män vähä toista killoo ja kaik sävyt oon värjänt isse.
Siin on punapuuta, seitikkii, lupiinii, revonpappuu, kiventieraa, piiskuu, mataraa ja raparperinjurta.


Nyt alkaat nää kesäl värjätyt langat olla vähis, muutamat sukat saan viel tehtyy, mut oonhaa mie tehnykkii
neljä peittoo, kuus huivii ja kolmet sukat jote aika paljo oon saant tehtyy, laskeskelin jotta lankaakii värjäsin melkei kymmenisen killoo.
Ens kesän jos Luoja suo ja ilmat sallii ni laitetaa taas pata porisemmaa.

Oikei metkaa tätä päivää tel kaikil ja lopuks kuva tään aamun tunnelmist


Yöllinen pakkanen tiputti kaik lehet omenapuusta, se on sit imurointi keikka, ihan totta, imurointi.
Ruohonleikkuris on se kerrääjä ja sil mie imuroin lehet pois, ei tarvii haravoija ja lehet on hyvvää silppuu suoraa kompostii.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Uutta ......

Uus viikko ja uuvet kujeet, ja uus lukija tervetulloo Mollie mukkaa porukkaa.


Uus viikko on ko summuu katoova polku, lähet sitä kulkemaa tietämättä mitä tulloo vastaa.
Mukavaa kulkemista vaa jokkaiselle.
Miun viikko alkaa kohtsillää sillä jotta sormestain otetaa pois sellain yli sentin mittanen koteloitunu tikku.
Viime kevväällä uunii lämmittäes tää luikaht sormee, osan sain pois mut loput jäi ,luulin jotta tulloohaa se ajan kans pois ko ajettuu, mut katin villat siel se on olt ja nyt alkaa olla vaikeuksii sormen koukistamises.
Taitaa jäähä vähäks aikaa kästytöt huilimaa, mut onneks ol varastos kahet ikämiehelle tehyt sukat jotka voin teille näyttää


Kuvat näyttäät hassult, ko hää roikuttelloo jalkojaa tuolin reunalt. Ensmäiset tein veljesten sinisest raitalangast ja koko on 41 , lankaa män melkei koko kerä

Nää toiset on miun versio niist körttisukist, jukolanpoikain langast nääkii. Ai ko ikämies onkii jättänt puntit ikäväst runttuu, tekis miel niit vähä oikasta.

Aamusel ol jo neljän astee pakkanen jote villasukat on tarpee, muutamat sukat on viel tekemättä, koha saan tään sormein kuntoo ni sit aletaakii urakal sukkii tekemää.
Nii mist tietää jotta tullee talvi??? No siint ko tuli räiskää uunis ja hiiret rapisee nurkis. Nää on näit vanhan talon ihanuuksii, nää uunit ja hiiret.
Eilinen tuul tyhjens puut joitakii lehtii viel näkkyy, mut maisema alkaa muuttumaa paljaaks ja omalla tavallaa kauniikskii.




Mielekäst uutta viikko vaa jokkaiselle tääl kävijälle, nautitaa kaikest uuvest ja kaikest vanhastakkii.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Sammalta


Vieläkö työ jaksatta kassoo yhen kranssin, tälkertaa ulko-ovvee tehyn. Materiaalina sammal, jota sijoin rautalangal, pajust väännetyn rinkulan päälle, koristuksena muutama havu ja kanervan ja maksaruohon kukintoi.


Helppo ja noppee, niiko nää seuraavatkii sammaleest tehyt koristukset.
Otetaa vanhaa sanomalehtee, joka rutataa palloks


Kiinnitettää tiukast rautalangal, päällystettää sammaleel joka taassiisa kiinnitettää tuol rautalangal.

Palloi tul tehtyy neljä, koristammaa porakaivon kantta.



Iltasel on sit mukava laittaa lyhtylöihin kynttilät ja nautiskella pihamaal tuikkivist pienist valoist


Tuula-Iris kysy sitä eellisen jutun kuvas näkyvää kappeeta puuta jot mikä se on, no sehä on ihan tavallinen pilarimallinen messäkataja, joka on kasvant tuos kohtaa jo sillo ko myö tähä tultii, korkeutta sil on sellaset par metrii.
Maija kysel jotta mihi mie kaik kranssit laitan, no ko muil on seinäl taululoi ni miul on kranssei, vaihtelen niit sit ain sesonkin mukkaa.
Oikei mukavaa viikonloppuu ja kiitoksii täst viikost kanssanne.

viiminen salkoruusun kukka


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Neulottu kranssi


Tuos eellises jutus pilkottaa niije ihaniin tikkaijen välis miun uusin kranssi.
Tälkertaa teinkii sen neulomal, ja se ol miulle ihan uutta.



Neulomissee käytettii yhtaikaa papernarruu ja pörröist Brasil lankaa, silmukoit loi 70 ja puikot ol vitoset. Neulottii koko ajan oikiaa nii kauan ko tuota pörröist lankaa riitti. Pääteltii silmukat, ommeltii lyhyet reunat kii toisiisa, sit pinkotettii se tuollasen kuvas näkyvän tyroksisen rinkulan päälle, ommeltii kii ja siin se uus kranssi ol. Eikä palant sormet kuumaliimas:)


Koristelin sen työntämällä nuo pienet marjat neuleen läp, rusetin väänsin langan lopuist.
Tää ol tosi mukava pien työ, tarvikkeet ostin Sinellist ja sielt sain ohjeenkii. Varmastkaa tää ei jää viimoseks tätä lajjii.

Tännää on sit kurja sää, sattaa ja tuulee, tul tupa päivä, kästöijen paris.
Mut silti tuol pihamaal on viel upiaa ruskaa

kuvattu yläkerran ikkunasta

Kurjast kelist huolimatta toivottelen teil kaikil oikee mukavaa päivää.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Tikapuita pitkin...

Ihan het enne ko alan pagisemaa, ni kiitos teil kaikil kommenteist, moni kysyy ain jotta mist mie näit ideoit ain saan, no ne vaa tulloo niiko tuokii eellinen kranssi väläht mielee siel liiteris tuohenkäppyräisii kassoes. Tuohihaa on vanha ja hyvä materiaali, ja viel mahottoman komiaa siks mie sitä käytin.
Nii ja ranssiloit mie oon tehny ihan kakarast ast, ko miun mummoin ol käynt kannaksel ennen sottii seppeleen sitoja kurssin, nii hää sit opetti minnuukii sitomaa seppeleit, millo mistkii materiaalist, havuist, heinist, risuist, ja sit mie vaa aloin sitomaa .
Mut sit tään päivään aiheesee, jottei Maija saa lissää viekkareit:))


Mei navetan vinnil ol tänne tulles heinäseipäit ainakii sellaset 1000 kappaletta, ja niit sit jaettii kuka vaa huol, issekii käytettii ja käytetää niit tuol pihamaal kärhötukiin ja mis vaa tarvitaa


Kasa hupen aika hyvvää vauhtii ja ennää on jälel ne serkulle luvatut ja rippeet päälle. No koko tään ajan mie oon haastant ikämiehelle jotta hää tekis miulle heinäseipäist sellaset tikapuut.
Aluks tää ukkoin ei tajunt ollenkaa mitä tarkotin vaa hää vänkäs jotta eihää ne tikapuut kestä miun painoo, ja mihi mie niit tarviin ko kiipeeminen on kielletty. Hää kyl ottaa miulle ylläält tavaroit koha vaa pyyvän.
Mie selitin jotta sellaset sisustustikkaat kammariini. Voi mikä mäkätys sit tul, kuulemma ei kukkaa kanna sissää likasii heinäseipäit, ei kukkaa, jotta sie mamma oot kyllä outo,
tääl on jo pottaattilootaa ,sukset , viljalapio ja nyt viel pitäs tuuva heinäseipäät...
Niinpä jäi tikkaat saamatta, ja kasa siel vinnil vaa pienen ja pienen..
No nyt viikonvaihtees ol tuol ystäväin Annen kaupunginlaidalla blogis sellaset ihanat tikkaat. Mie vinkkasin ikämiehen konneen ääreen ja sanoin jotta tollasii mie ukkosein tarkotan, ja kassokkii sitä kuvvaa pitkää ja hartaast,jotta se painuu siun aivohis ja ossaat tehä miulle tuollaset.
Ikämies tuhahtel ja mumis jottai omituisist naisist ja män istumaa tuppaa sen iän ikusen ristikkolehen ääree.
Ai ko minnuu korvens, aatteelin kyl jottai sopimatonta tuost miun rakkaast jästipääst ja käin leputtamaa kipiää selkääni.
Mut ette ikinä uso,  mie ko lähin iltasel käymää pihamaal ni voi yhen kerran rappusil ol sellaset ihanat heinäseipäist tehyt tikkaat, melkeest kompastuin niihi. Ikämies ol ne miun maatessain käynt tekemäs.
Mie huutama kiitoksii  tuolle maailman ihanimmalle ikämiehelle, pusunkii moiskautin keskelle kaljuu.


Kassokaa nyt ko ne on ihanat. Ikämies myhäil miun kehuloist ja sano jotta hää aattel jotta tuollaset tikkaat ois varmast komiat miun kammaris...... ai hää aattel.
Pithää miun het neuloo sukat ukollein ko hää miul tikkaat laitto.


Mukavaa alkavaa viikkoo kaikil, toivotaa jotta työkii saatta yllätyksii.
Kuvas näkyväst ranssist tulloo sit oma juttusa ja tuon kassin oon neulont aika kauva sitte, on sekkii olt tääl esil.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Koti komiaks


Ensmäinen lokakuun lauvantai alussaa, koht meilkii tuoksuu omenapiirakka, pörisöö imur ja rumpsuttaa pyykkikone, mut sitä ennen näytän teil kaks uutta juttuu


Tään ihanan lampun mie sain yhelt ystävältäin, kiitokset viel kerran ja kiitos myös Kotipellon blogii, niist hyvist ohjeist joije avul myökii saatiin lamppuun  valo.
Nyt iltasel ei ennää oo vintin rappusten alapää pimiänä

päiväl otettu kuva

Tuppaa tein uuven kranssin, täl kertaa ajtus väläht puuliteris ko siel on lootas tuohenkäppyräisii, niinpä toin niit sissää, ja päällystin pajust tekemäin rinkulan tuohest leikkaamillain suikaileil


Siin käytin sitä tuttuu ja ei nii turvallist kuumaliimaa


Päällystämisen jälkee liimasin rinkulaan  ja sormiinikkii, tuohenkäppyröit, kaarnast veistämiäin sydämii, käpylöit ja noit oman pihan pähkinöit,siis iha ilmast materiaalii. Kaupast ostettuu ol vaa alelaarist löytämiäin pienii kukkasii ja rusettinauha.


Noije syvänten veistämisee mie käytin mattoveistä, ko ikämies on piilottant miult kaik puukot, ko mie muka telon issein. No enhää mie telont mattoveisselläkään, höh noit ukkoloit.
Täs sit koko ranssi


Tuo ruskia lintu on lennelt muissakii kransseis, mut tähä se soppii just eikä melkei.
On ain mukavaa saaha kottii jottain uutta, vaik vaa tälläsii pienii juttui, niiko lamppu ja kranssi.

Ja on mukavaa saaha tänne uusii lukijoit, tervetulloo Narukerä mukkaa porukkaa.
Mie oon ihan mykistynt ko teit lukijoit on jo130, kiitos teil kaikil mukana olost ja kiitos kaikist ihanist kommenteist.
Kasselin noit tilastoi ni näit miun pagisemissii luvetaa Ameriikas,Kiinas ja Venäjäl, mitähää hyö ymmärtäät miun kirjotuksist, luulenpa jotta kuvii hyö tutkiit.
Mut ei se piirakka tuoksu ellei sitä joku leivo, pittää lähtiä hommii.
Viettäkää työ oikei mukava viikonloppu, nii miekii aijon tehä.