tiistai 31. tammikuuta 2012

Rannikkaat

Nää pakkaskelit pakkottiit neulomaa issellein rannikkaat=kynsikkäät ko ranteit särkee ja kämmenselät on niin mahottoman turvoksis.Lankana on taas sitä tuttuu Jukolan poikain lankaa ja neulos on korinpohjaa tai jottain saman tapast. Sormivälleihin mie virkkasin lenkit ja myös peukalon reijän ympäryksen  vahvistin virkkuulla. Varmast jostain ihan puhtaast villalangast ois tult lämpimämmät ja hoitavammat, mut ko nyt ol vaa tuota punasta Jukolan poikain lankaa.
Ennen näit rannikkait mie pein ranteis vanhoi villasukan varsii, ompelin ne vaa tiukaks, mut ei niitte varsiloitte kans kehant oikee kylil liikkuu. Sit miul on huovutettu ranteenlämmitin, sitä mie piän ko ranteesee tulloo nari=jännetupen tulehdus. Kolme vuorokautta ko pittää villaa ranteen ympäril, ni nari lähtöö. Tää on miun issäin antama konsti ja toimikii viel ihan oikiast.



sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Juhlien jälkeen

Joskus on mukava hetkiseks lopettaa kaik kiire ja tohina ja läähtee tuulettummaa, niiko eile.
Ol nääs mei luutnantin ja hänen morsmaikun kihlajaiset, ja kyl olkii mukavat juhlat.
Nää nuoret ol ko kaks kyyhkyläist ja heist oikei loisti se rakkavus.
Syötii kaakkuloit iha ähkyy ast ja juotii kohvii ja tsaijuu, ja tietyst skoolattii nuorten onneks.
Sulhase äit pit nii ylen metkan puhheen jot myö kaik naurettii veet silmis. Hänel ko on tuo puhujan armolahja.
Miun syvänt lämmitti ko huomasin jot luutnantil ol jalas miun kutomat villasukat.


Monia ,monia, armorikkaita vuosia nuorille.
Illal ko lepäsin petis ja leppuutin kipiää  selkää ja polvee, ni neuloin loppuu nää monosukat. Oon kauvan jo halunt tehä tuollaset,ko näin vanhan valokuvan jos äitvainaa on nuoren tyttön hiihtämäs ja hänel ol tuollanen kirjailtu sukanvars monon reunan pääl. Yhest kirjast sit löysin mallin ja jokunen kerta tul sitä ohjetta tavattuu ennen ko käsitin kui se sukka oikiast tehhää. Sehä ol ihan helppo juttu, koha vaa käännetää neulos nurinpäin ko on saatu tähet neulottuu. Lankana ol taas Jukolan poikain lankaa.




perjantai 20. tammikuuta 2012

SUS

Tääl mei kyläl on nyt muutaman päivän ajan olt sus.Oikiastaa kaks sutta. Yhen koiran ovat syöneet, tuolt kylän keskustan tuntumast. Koulunkii vierest ovat hukat männeet, ko jolkottivat pitkin päätietä.
Hiemanhaa pist ajattelemmaa ja varomaa, en mie issestäin, vaan koirast. Sushaa ei oo käynt ihmisen kimppuu ko joksus 1800 luvun loppupuolel, ja sillonkii sil tais olla veskauhu.
No myö ei lasketa koiraa enää yksin pihamaalle, enkä mäne tuonne messään lenkille, siel ko on koira saant juosta vappaana, vaa nyt kuletaa sit mei ja naapurin vällii remmi kaulas, siihe asti ko hukat on häipyneet, tai pahimmas tapaukses ammuttu. Sus kuuluu mei luontoo, mut myönnänhää mie et ei sekkää saa tulla taloloitte pihamaalle ja hätyttelemää ihmisii, ja koirii. Lapset saattat kovastkii pelätä ja varmast onkii nyt viisast jotta lapset viiää kouluu ja haetaa kottii.  Miun lapsuuves ol suurii koiralaumoi, sillo ko koirat sai juosta kylän raitil vappaana, ja voi mahoton ko niitä  pelättii. Miekii oon tyttösenä kiivent puuhun ko koiralauma tul, enkä kerint kottiin turvaa. Kyl muistan kui pelotti.
Nää koira laumat ol vihasii murisiit ihmisil ja tappovat yhen mei mammam pystykorvan.

Ko ei oo kuvvaa suvest,ni jokkainen saa kuvitella suven tuhon kuvan alareunaa juoksemaa
Mie en oo koskaa nähnt sutta luonnos, mut velimies on nähnt kahest, kerran jääl, ol kaks sutta olt laivaväylän toisel puolel ja hää toisel puolel, ja tietyst ilma kameraa ja toise kerra ko hää ol siel mei äitvainaan koton ni siel ol sus seisont talvel ikkunan takan ja kurkant sissää iha ko mei Lilli täs toises kuvas.Sus ja koirahaa ovat sammaa sukkuu, vaik kyl tuo mei koira on aika kaukan suvest.

aaMie vaa toivon jot tääl ei tulis mittää hysteriaa vaa osattas ihan rauhas suhtautuu, ja jos on pakko ne suvet tappaa ni sitte se on, vaik kyl meil taitaa olla suuremp mahollisuus jäähä auton alle ko suven suuhun.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Mussiikkia, korvilleni

Aikamiespoika laitto miulle linkin jost pääsin kuntelemmaa Israelilaista hevipäntii.
Mie ko oon ain tykänt tuos hevin rytkeest, kai se johtuu pitkält siint ko tuo miun poikain sitä soitteloo.
Täs on poika ja kitara, erääl keikal, jos mie ja ikämies oltii mukan, lavanreunal kiljumas.

No tää Israelilainen bändi sai miut itkemää, mussiikki ol niin yle komiaa, siin ol mukana lähi-idän ihmisten kansanmussiikii, jost mie myös tykkään. Tään bändin  mussiikis on yks hyvä juttu, se yhistää juutalaiset, kristityt, ja muslimit. Siin viteol jota kasselin näytettii soittajien taustal, kuvvii itkumuurist, muslimien pyhist paikoist, mei kristittyjen kirkoist, ja sit näytettii Jerusalemin temppelii joka on meil kaikil tärkiä paikka, kappaleen viesti ol jotenki jot lopetettaa tappaminen ko jos tapamme toisen tapamme issemme.
Mahtavaa on sekkii et hei keikal kaik kuuntello sovus mussiikki,eikä kukkaa kato sin vieres olevaa mitenkää kieroo, jot tuokii nyt tuossa.
Mei ihmisten pitäs oppii elämää sovus, eikä riiellä siit kuka on oikias ja kenen kirkko ja usko se nyt sit on se ainova oikia, mei tullee kunnioittaa ja rakastaa toisiamme. Tää on miulle ain olt se tärkiä asia , onhaa meil kaikil sama taivas ja sama maa.








Tuol ystävin Annelin blogis ol oikein komia valkia virkattu huivi, mie aattelin jot kokkeilempa tehä sellasen, mut.....Ei tuo kyl yhtää näytä silt mallit, lankakaa ei olt parast mahollist novitan polku,mustajuuri  Keräl se näytti nätitl, farkun siniselt, ja tumman punaselt, mut siel sisäl olikii rummaa vihertävvää, nyt mie oon kolme kerrää purkant ja kerint jokkaisen värin omalle kerälle,jotta saan näit väriraitoi vähän isommiks. Eikä se malli olt tuollanen liepuke, ko miul, mut toisaalt nuo laskokset tai mitkä kurtut nuo ovatkaa antaat näkköö,mut kamala ko tuo on hiast tehä,miul ko tulloo kipiäks se vasen etusormi jonka pääll lankaa kuletan, ko lankaa ottaes tökkään ain virkkuneulal siihe sormee.
Viiko pääst on yhet kihlajaiset, niis pitäs tuo huivi olla hartioil, mut saa nyt nähä.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Terveisii kirkost

Pääsinmpä pitkäst aikaa käymään kirkos, ja ai ko on taas sellanen levänny ja rauhallinen olo.
Mie nautin aina aamusel kirkon hiljasuuvest, ja hämäräst, saan kaikes rauhas sytytellä tuohuksii ja hiljentyy ikoneijen ees.
Tään mie oon saant mei miesväeltä lahjaks, en tiiä nimmee
Pappi puhu siint ko myö kaikki ei parannuta, vaik kuinka rukkoillaan ja uskotaan. Hää sano jot ollaa näi kipujen ja sairauksiin kans tärkeit mei Jumalalle ja Hää välittää meist kaikist. Miust se on niin lopen lohdullist.
Eihää tää ainanen sairastamine mittää mukavaa oo, mieluustihaa mie oisin terve, mut ko mie uson jott tää on miun elämäin tarkotus ,tää kipujen kans eläminen. En mie helpol oo tätä oloain hyväksynt, tiukkaa on tehnt montakkii kertaa, mut nyt männää täs uskos ja olos jot kaikel on tarkotuksensa, täs maailmas. Ymmärränpä hiukan paremmin niit toisii jotka sairastaa.

torstai 12. tammikuuta 2012

Kuvat tul


Täs tää tyyny nyt sitten on
Alkohaa tää yhteys taas toimimaa, nyt saan sit nää
puuttuvat kuvat näytille.










mei talo


mei talo on  tätä hyväks havaittuu rintamamies-mallii
rakennettu het sotien jälkee. Täs on ennen asunt sotaleski lapsinee,hänest ko aika jätti ni sit hänen poika piti tillaa pystys, ja lopuks talo ol suvun kesäpaikkana, enne ko siirty meille 11vuotta sitte.
Mei talon nimi on  Pöllönmäki, ja oikein osuva nimi onkii, kevätöisin pöllöt huhuilee, ja puputtaat.
Niit on sit metka kuunnella, välist ollaa nähtykii, lehtopöllöi ja varpuspöllö on myös ussein nähty vieras, navetan takan.


Täs viimises kuvas on sit mei koira, essimäs lumen alta hiirii. Tää ko luuloo olevansa kissa ja pyyvystää hiirii ja syöpkii ne jos vaa miun silmä välttää.
Rotu on Novascotian noutaja ja nimi on Lili,Lilli,Limperin Hilma, Hilmuska ja halvatun hurtta, ain mei ihmisten mielen mukkaa, ylleensä tuota viimist käytetää sillo ko koira on pyörint ketun läjäs ja haisoo....ennen pessuu ihan kauhialle.
















                                                                               
                                                                                                                              

Valmista tul

Kokkeilin sitä mummon ruutujen tekko, ja hyvinhää se suju. Kiitos vaan opetusviteon laittajalle.
Mut ko oon hiukan laiska ni oikasin, en viissint tehä montaa pientä ruutuu ja sit alkaa niit väsäämää yheks isoks, niinpä mie oikasin ja tein valmiiks sen kokoset ruuvut ko pienee tyynyy tarvitaa. Hyvinhää se käi, tyyny lähtöö mei matkailuautoo koristammaa. Mut nyt ei mei nettiyhteyven tehot riitä kuvan siirtämissee, joten laitan sen myöhemmin.

Sitäko asutaan tääl messän keskel ja kaukana kaikest nii nää nykyajan vempaimet ei aina toimi. Sillo ko tänne muutettii ni känykkäkkii toimi keskel pihhaa, tai pää ulos työnnettynnä yläkerran toisest ikkunast, haasta siin sit talvipakksel pipo pääs ja korvat jääs ,ikkunast roikkuen, no eipä olt suurii puhelinlaskuikaa, ei ainakaa talvel.
Kylhää tää syrjäs oleminen joskus rassaa, ko ain pittää varata aikaa jos jonnekkii lähtöö, eikä oo kioskii jost voi sen unhotunee maitolitran käyvä iltalenkil hakemas.
Mut toisaalta ko on asunt kaupuntis kerrostalos, ikämiehen työpaikal, ni kyl omakoti on ain omakoti.
Laulaathaa ne oravatkii ,ne Tiku ja Taku jot  oma koti oravan on onnen valtakunta...
Tääl on avaruutta ja tillaa, naapurii matkaa sellaset 300metrii, ja mukavat naapurit onkii.
Ketut kävelöö iltasin ja öisin pihamaalla,joskus näkkyy  peuroikii, ja toissa syksyn ol mesikämmenkii käynt navetan takan omenoit syömäs, on tuol kylänraitil nähty suskii.
ja kevväisin ja syksysin kuret tulloo tuohon naapurin pellol jyvvii syömää, parrainmillaa niit on olt yli sata.
Tääl myö ollaa nii kauan ko vaa pystytää, sitko ollaa ihan vanhoi ja huonoi jaloist ja pääst ni kassotaa sit kui mei käy. Aikamiespoika kyl aina sannoo jot hää tulloo meit sit paimentammaa ja vaippoi vaihtamaa, hää ko ei meit mihinkää kunnalliskottii halluu laittaa. Lupas tehä viel pihalle selase koiratarhan jos myö kaks köppänää sit saahaa ulkoilla,ni ei oo huolta jot karkaamme messiin.
Jot mikä hätä täs on olles,ko pellais vaa tää netti kunnol, muuta en pyyvä.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Kipu koskoo ja tuntuu

"Mie en tiiä issekkään
jos en terve lienekkää.
Oon keltanen kesäll
talvel tatin näkönen"

Jotenkin tähän tappaa runoili Larin Paraske, ja mie myönnän nyt olevani "tatin näkönen". Ikämiehen kans käin lenkil, tehtii pitkä reissu, välil tietä pitki, välist pellol ja messäskii käytii. Mie ko oon tälläin "maatajalkain tara" kuten ikämies lystikkääst sannoo ni en millää meinant pyssyy hänen peräs, hää ko taas männöö ko hirvi Ilomantsin valtatiel.
No täst peräkkäin juoksust seuraskii sit kurjuutta,en saant miestä kiinni , vaa selkää iskikii sellane kipu ,jotta itku pääs. Tarvittii kaks vahvaa pillerii ennen ku se jotenki asettu, mut niist pillereist taas johtuu tää tatin näkösyys.
jospa oisinkii näi soma tatti
Tännää jääp kaik hommat tekemättä ko en kestä pystys.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Pakkaskuu, kolmaspäivy

Vuos sitte näytti naapurin lato tälläselt
Voi mahoton ko tuol ulkona on sit märkää, taas sattaa vettä, ko saavist.
Harmaata ja pimiää, tuvas saap polttaa valoloit yle aikaa. Mut toisaalta en mie niit viimetalven pakkasiikaa ja lumiloit haluvais, koha ois  kuivaa.







Eilen käin kaupuntis, yhes mei risttytön äitin kans, ja mie löysin ihanan lankakaupan.
Pakkohaa sielt ol muutama kerä ostaa, ihanii Perulaisii lankoi, jois on 65%villaa ja loput alpakkaa, ja nii mukavaa neuloo jotta,  ja löysin pumpulankaa lampukan syvämmeks, pallaa nii komiast.
Alontikii tuos lilast jo kutomaa paskerii.
Mie ko en voi kuttoo istuvillani,ko miul on tuol seläs ja rintarangas niit nivelrikon särkemii nikamii, ni mie neulon petis selälläni, ikämies sannoo jot se näyttää ihan kamalalt, hää pelkää jotta pistän puikoil silmääni, mut miust tää käyp hyväst.