Aarteiden etsintää

En raaski pittää vanhaa rouvaa ja teit muitakaa jännitykses ko kerroin tuost aarteijen etsinnäst.
No kaikhaa alko täst,

niije kasvimaa renkaitten takan ol kivi jonka ympärille halusin kukkapenkin, joho voip kylvää kehäkukkii ja ruiskaunokkei.
Ikämies alotti kaivamaa tuost kohtaa jos nyt on nuo narsissit, ja äkkiä hää huus jotta tuuhaa mamma kassomaaa mie löysin hopialusikan.
Enhää mie tietenkää uskont ja huusin takas jotta älä sie hullujas haasta, sie mittää hopiaa löyvä, mutta hää vaa väitti jotta hopialusikka tää on ja niihää tää mokoma löyskii.

Vähähää tuo on tummunt ja varre kaiverruksit ei saa selvää mut hopiaa se on.
Män hetki ja hää huus jotta nyt mie löysin Arabian lautasen, mie mään kassomaa ja hänel ol käjes ihan oikia Arabian kahvitassi.

Siinvaihees mie tempasin lapion ja sanoin jotta annahaa ko miekii kaivan tiiä vaik löytys koko astiasto, no enhää mie löytänt ko yhen vaivasen ruostuneen markan rahan ja tään....

ison maalipönikällisen viinapullon korkkei, lääkepulloi, rikkonaisii pulloi, partakonneen terrii, sytkäreit, makkaran kuorii jois luki viel jotta lauvantaimakkara, sinappiputkiloit nii ja sen markan.

Siis ihan uskomatonta mitä kaikkee sinne ol kätketty, kai siin on olt joku roskamonttu, täs sen näkkee ettei tuollanen jäte luonnos mihinkää katova.
Enneaikaa ko se lajittelu ol sitä että kaivettii jonnekkii kuoppa ja kipattii kaik töryt sinne, on se vaa hyvä että nykyvää osataa kierrättää, mut mihi ihmeesee mie nää roskat laitan, vissii kaatopaikalle.

Eli tälläsii aarteit myö kaivettii.
Oikein iloist juhlaa jokkaiselle juhlitaa sit ommaa äitiinpäivää tai oman äitin äitiinpäivää.

Voittaja

Oikei mukavaa lauvantait ja kiitoksii kaikil eilisee arvontaa osallistuneil. Teit olkii mukava määrä.
Arvonta tapahtu aamupalan aikaan, arpojana ikämies ja onnetar ol tietyst se ikiihana Emma.

Voitto numero on numero 27

ja osallistuja luvettelos siin kohtaa kommentoi Narukerä. Onnee siulle. laitappa miulle sähköpostis ( (  kososka2@hotmail.com  ) osottees ni saat ensviikol palkintos.

Käytii ikämiehen kans kirpparil ja löyvettii mei etteisee tosi mukava hylly

Mie het sitä koristelemaa kaikenlaisil ihanil tavaroil, niiko täl vanhal hatturasial

Tään täytyy olla ajalt ennen sottii, ko tuota Tienhaaraa ei ennää oo se ko jäi sinne kannaksel.
Sit siin lukkee lyijykynäl kirjotettuna ,tuos värin kohal jotta poikain. Eli täs on joskus olt pojan hattu. Tää löyty tuolt mei ullakolt ja nyt vasta sille löyty oma paikka.
Ikämies kyl ehotti jotta tuos naulakos voiskii pittää niit hänen työhaalareit ja lokeroihi mahtus hyväst muutamat rukkaset. Voi tuota miestä, hää ei vielkää ymmärrä jotta jokkainen naulakka ei oo naulakko.

Oikein iloist viikonloppuu, mie alan vaihtelemmaa keittiön verhoi, nyt pittää saaha kaik jouluset jutut pois ja kevättä sissää.

Koha höpisen

Lauvantait teil kaikil, ja tervetulloo uuvet lukijain, Diina ja Sirpa ja Tiitu, mukavaa ko liityitte porukkaa.

Het alkuu ilosii uutisii, käin veri kontrollis ja hemoglobiini on 134, meinasin pyörtyy, ilmankos mie oon ko se Durasel pupu, virtaa täyn. Toinekkii ilon aihe ostin uvet farkut ko entiset tippu päält ni nyt koko on 42 se on kaks numeroo vähemmän ko ennen, JIPII.

Lupasin viimeeks jotta haastellaa  kukkasist, no täs on pelakuut , nostin ne jo kuistille pihamaalt.

Kukkasist käyp nää seuraavatkii työt, on ne nii värikkäit.

Toine huivi niist Kauhavan kangas-aitan langoist, lisänä täs on (tuo ruskia) sitä kesällä kirpparilt löytämääni Norjalaist lankaa.
Tääkii on lähös maailmalle
Tanssija tytön peiton lappuset on virkattu, nyt alkaa sit se kassaaminen, ja miettiminen jotta käypks tää tähä vai otanko tuon tuost pois, vai mitä mie näist oikee teen, vai teenks mie mittää.

Lappusii on yl 40 koko siin  22x22 senttii. Viikon mie näit väkersin ko Durasel pupu, ko päätin että nyt mie sen teen.
Lanka on sitä jukolanpoikain lankaa ja värit suoraa luonnost. Peiton näytän sit joskus koha se on maailmal.

Vot siltää, oonhaa mie tehny isselleinkii jottai......tään patalappusen, vanhoist langanpätkist,

ihan tavallinen yksinkertain patalappu, mut kuvas onkii kommeemp  tuo vanha silitysrauta, tuollasil konneil sitä miun mummoin ja äitiinkiin silittiit, tään sisälle laitetaa sellain rautain  rauvan mallinen kiekko joka ensin lämmitettää liital (puuhellalla). On se olt rankkaa, nyt myö vaa kevveil sähkösil rauvoil hipastaa kurttust paitaa ja hyvä tul.

Täst mie pääsenkii sit pajattammaa näist konneist, voi yhen kerran, mite meit kuluttajii veetää linssii, niiko nyt täs mei uuves astianpesukonneeskii. Myyjä puhu niin hienost jotta täs on sit sellain säästöohjelma se ko on nyt nii ekologista jottahaa. No miehän kokkeilin, juu... säästää se jottain, mut mitä?? Ohjelma kestää 2 tuntii 35 minuttii, ni mitä tää säästää, sähköö mennee koko ajan ja vettäkii. Kaiketi se säästää miun selkää ja jalkoi, muuta mie en keksi.
Nii normaali pesu kestää 30 minnuuttii ja ko käsin tiskaan ni se sujjuu 15 minnuutis. Halloo ja kovast.
Nii ja pyykkikonneen säästöohjelma rumpsuttaa lakanoit yli kolme tuntii????
Ja myö uskotaa jotta nyt myö säästetää luontoo ja maaailma pelastuu näije eko konneitten avulla.

Mut nyt mie lähen täst säästämää ja laitan lakanat konneesee, vien petivaatteet pihalle ja alotan siivouksen.
Mukavaa viikonloppuu.

Piisku

Näi alkusyksyst kukkapenkeis kukkiit kultapiiskut, vai liekö nuo tarhapiiskui, kuitenkii sitä matalaa sorttii.
Miekii kokkeilin muije lail ,niil värjäämist.

Keittelin koko kasvin, ja tul tosi hyvä liemi, aluna puretuksel sai vavhvaa keltaist

etumainen on sitä norjalaist,siin vieres huopast ja takaan jukolanpoikaa, rauta lisäys anto ihanaa vihriää

joka ei tietenkää kuvas siltä näytä, mut oikei kirkast vihriää se on.
Muutamat värjäykset aijon viel tehä, sit on pakko laittaa pata liiterii, alkaat nuo huuhtelemiset tuol pihamaal, kylmäl kaivoveel ,käyvä kässii, iltasel sit kolottaa ja pakotaa. Onhaa täs tult värjättyykii jokunen kilo.

Aitan aarteist esittelys on lasitavaraa,

                                               
                                                       tälläin vaasi   ja

                                                        kaks vanhaa mustepulloo.

                                          sekä teekannut.

Oikei mukavaa uutta viikkoo teil kaikil, kiitoksii ihanist kommenteist, ja Elina en mie voi myyvä sitä piikkilankaa ko ovat naapurin . Toivotaa jotta jostaa löyvät. Tuntuut tosiaan olevan vähis täälkii päin.

Uutta lankaa

Lauvantakia vaa kaikil, tääl kärvistellää ihan hurjas lunssas, äänkii on ko poika variksel, raak ,raak, mut halusin kertoo teil jotta nyt mie oon löytänt uutta ihanaa lankaa, siint saap tehtyy vaik mitä, ja pienet virheet on vaa komistuksii. Ei tarvii puikkoi, eikä koukkui eikä maksakkaa mittää,  huomaan jotta alatta olla uteliait, no täs ensmäinen tekele tuost ihanuuvest

Nii jot mis se lanka sit on, no tuos seinäl, sehä on piikkilankaa, nii uppeest ruostunutta jottahaa iha henk salpautuu.
Joissain blogilois on olt piikkilangast tehtyi juttui ja niist miekii innostuin,  täs toine syvän

tää on miun kammarin hyllyl

                                                         

Sit ripustelin etteisen kattoo uuve kranssin, tai ruunun, tää on niit juttui ko kissa on poissa ni akka kiipee tikkaille.

Kieputtelin ,paksut rukkaset käes, piikkilankaa muutaman kerran ympyräks sit pujottelin yhel pätkäl niije ympär, jotta kestäät kasas, sidoin nauhat, liimasin rusetit, kiipesin tikkail jotka huoju ja heilu ja ripustin tään kattoo.

                                        Lähikuva rusetist ja piikkilangast

Keskel lentelee ikämiehen miulle ostama tiffany lintu, saa nähä mitää hää sannoo ko tullee illal kottii.
Nii kyl hää tietää nää miun tekeleet, mut sitä jotta mie kiipesin täs kunnos tikkail hää ei tiijä, mut ko en jaksant oottaa iltaa, tiiättehää työ, ko henki valtaa ni sit männää.Hengest puheen olles ni... miul on taikalamppu, löysin sen sielt piikkilanka varastolt. Vaik mie oon tuota hinkant ja hangant ni ei oo

minkäälaist haltiaa tult kertoo jotta miul ois toivomuksii, jos näis vanhois öljykannuis ei niit haltioit asukkaa.
Tai joku entiin asukas kerkis ensin.

Mie toivottelen teil kaikil oikein ihanaa viikonvaihetta, pysykää tervein.
Nii ja jos tää juttu on vähä levoton, ni mänköö kuumee piikkii.

Lissää aarre aitan tavaroita.....

Satteista aamua ,vettä on tult ihan urakal, koko eilisen päivän sato ja välist oikei rankastkii, surettaa nuo viljapellot, koha eivät vaa mänis lakkoon, siis nurin.

Täs kuva seuraavast aitan aarteest, jota kans oon essint kissoin ja koiriin kans,

ko muistin jotta kyllähää se miul on mutta missä, no siel samas kaapishaa tääkii ol, ko kaik muutkii kadonneet tavarat ,pesin, silitin ja laitoin tään omalle paikallee, etteisee

Tälläsis pussukois sitä enne säilytettii lehtii, toisis malleis lukikii jotta, sanomia, sellain ol yhel mei sukulaisel. Tääkii on sielt mei entiselt mökilt, ikkää on vaikia arvioija, kangas on ainakii tosi laadukast ko ei oo yhtää rikki ja kaik ompeleetkii on iha kunnos. Varmast sottiin jälkee tehty.
Etteises on muutakii uutta

Ne kirjavat pöllöt alkoit lentelemmää jo silmille,  ni ol pakko saaha jottai rauhallist. Kauppareissul löysin tuon ihanan tapetin, kiinnitin siit palat  karhutarral alustaa, maalasin ikkunanpokan valkiaks, ja se muistojen taulu pääs lipaston päälle pollen seuraks, soppii hyvin kellojensa kans noije tapetin kelloin joukkoo.

Oikei metkaa torstait teil kaikil, ja tervetulloo mukkaa lukijoihi RitvaSassi.
Toivotaa jotta kelit kuivais, ja tulis viel lämpimii päivii, pitäs päästä tuonne patojen parrii.
Mut toisaalta nyt voip hyväl omaltunnol istuu tuvas ja kutoo sukkaa. Nautiskellaa elämäst.

Peitto ja purnukka

Täs taannoin vannoin ja vakkuutin jotta en tee ennää yhtää peittoo, mutta... ko ne raparperin juurel värjätyt langat alkoit jotenkii houkuttelemaa ni  miun lupaukset män taivahan tuulii.

Tään ihanuuven aijon pittää isselläin, lankaa tähä män sellaset par killoo ja koko on 126x144 .

Jotenkii miust nää isseväräjätyt langat on parhaimillaa just peitois ja huiveis, ja näit on ilo tehä kun saap leikkii erilaisten lankoin kanssa.Aikaa tähä män sellaset 12 päivää, tavoite ol jotta päiväs teen 4-5 ruutuu, ni noppeesthaa  tää valmistu

Kylhää mie teen näist sukkiikii,mut toisaalt sukis lanka männee hukkaa, ko kukkaa ei nää niit miun jalas.

Aitan aarteist esittelen teil yhen issäin tekemän purnukan,

hää tek tään joskus 1960 luvul ko meil ol puhetta siint kuinka hyö sota-aikaan tekkiit kaikenlaisii puhdetöit, tää on kuulemma tarkka kopio siint jonka hää nuoren miehen 17-19 vuotiseen ol korsus tehny.

Alkuperäin ol kuulemma hävint sil reissul. Täs on pohja tehty lauvast ja kolmin kertasest tuohest on reunat, kanskii on tehty lauvast ja päällystetty vaa tuohel. Nuo koristeena olevat koloset on tehty kivväärin hylsyl.

Tää purnukka on yks miun rakkaimmist aarteist, muisto isäst ja hänen elämäst.

Oikein mukavaa viikonloppuu teil kaikil, mie lähen nyt huuhtomaa lankoi, keittelin tännää vaihteeks jäkälii.

Kassellaa niit sit tuleval viikol

Uusii konneita kottiin..

Huomenta, mukavaa tiistaita jokkaiselle, ja tervetulloo iippa-piippa mukkaa porukkaa.

Täs on tapahtunt kaikenlaist, jollai tappaa hävitin konneelt kaik miun blogii varte ottaamat valokuvat, hups vaa ja ne katos, jonnekkii avaruutee, niipä pit käyvä aamusel kuvvaamas uusii , niiko tästkii viinikärhöst

siin se kiipiää kohti tuijan latvaa ja on nii täynnä kukkii jottahaa.Kärhöt on just kommeimmillaa.

Mut niiko otsake kertoo, on mei kottii tult uusii konneit. Eile kierreltii ikämiehen kans kirppareit, ja mukkaa tarttu tää pyykkikone,

tälläsel sitä miun lapsuuves pestii nyrkkipyykkii ja isompaakii, saippuaa hangattii märkii vaatteisii ja sit niitä hangattii tuota sinkkist poimutusta vaste. On se olt kovvaa homaa sillo, ei taitas meist kukkaa ennää ruveta tuolviisii pyykkii pesemää. Täs ol takan hintakii 4markkaa 50 pennii, nyt eurois mie maksoin siit kympin.

Tään toisen konneen ostamises meil ol vähä erimielisyyttä, ko ikämies ei voint ymmärtää miks mie ostan

höylän jos ei oo terrää, no mitä mie sil teräl, enhää mie ossaa höylätäkkää ,mut ko tuo ol nii  yle soma, pikkunen, pittuutta vaan 18 senttii.

Seuraavan konneen hankinta ol sit yksmielist,

ko kumpikaa meist ei tykkää tiskaamisest, miul ei kestä selkä ja jalat ja ikämiehel käjet ja aikamiespoika käyp nii harvoi kotoon jotta astiit kerkii loppuu, enne ko hää tulis tiskaamaa.
Ihanaa ,nyt miul on vihdoinkii tiskikone, tääkii on pien ja söpö, leveys vaa 45 senttii, ei myö suurempaa tarvita ko kahestaa ollaa, eikä täs oo kova äänikää, mut mie oon sitä mielt näist kodin konneist jotta huutakoot vaik suoraa huutoo, koha tekkööt työt miun puolest.

Nii miun pit tännää pagista teil langoist ja kästöist, mut ko kuvat katos, pittää alkaa kuvvaamaa uuvestaa, ko kerkisin tyhjentää kamerastakii muistikortin.
Kassotaa mitä saan aikaseks.
Mut viettäkää oikee hauska tiistai, aurinkokkii viel paistaa , käännetää kasvot sitä kohe ja otetaa D-vitamiinii ja muutama uus ryppy silmiin reunoille.

Aitan aarteita

Tälläsis vanhois talolois on kaikenlaisii ulkorakennuksii, liiter, sauna, aitta, navetta, raktortalli, ja näihi kyl mahtuu tavaraa ja ko ne on sinne viety ni siel sit ovat ja unohtuvat, niiko nyt sit nääkii, vanhat kiiltokuvat.

Enne tään talon ostoo meil ol mökki jonka liiterist löyty repaleinen muistikirja, sellanen joho miunkii lapsuuves myö tyttöset kerätii kiiltokuvvii ja sit ystävät kirjuttele sinne värssyi, niiko "Kolme sanaa sinulle,ole ystävä minulle"
Tai, " astelin pistelin aidan viertä, katselin kaunista kukkaa, kuka lie se nätti poika joka silitti siun tukkaa"

No sillo aikoinaa mie höyryttelin ne kiltokuvat irti tosi varovast, ja laitoin taltee, ja nii hyvvää taltee jotta vasta 20 vuuven jälkee löysin ne. Tul ne on olt aitas, yhes kaapis, joka tänne tultaes nostettii tavaroinee päivinee aittaa  ja ko se kaappi läks nyt autotallii nii nääkii unohtunnet aarteet pääs päivän valloo.

Nää on aivan ihanii ja toiset ihan kauhian vanhoi, jostai 1940 luvult, niiko täst seuraavast huomaatta, se on jo kulunt ja haalistunt, mut viel siint näkkee mite uppee se on uuten olt

"Enkeli lentää liihottaa, Liisalle onnea toivottaa, tai Onnen enkeli kultasiipi aina sinua suojatkoon"

No mie en ois mie ellen ois het alkant miettii jotta mitähää mie näille teen ja mihin mie nään paan, aikain ko pyörin tuvas ko hälläpyörä ni huomasinkii jot mikron pääl on unohtunt, siis mie unohtelen tavaroit alvariisa, nii sinne ol unohtunt yks tarjotin jonka aikoinaa valkial kauvel maalasin valkiaks, siihe  keskel nyt sit  liimasin sil servettilakal yhen vanhan pitsiliinan

ja liinan keskelle liimasin kukkakorin, tarjottimen jokkainen nurkka sai  pienet kiiltokuvat

"Kielo kyllä kaunis on, mut ruusu kaunihimpi, isä, äiti rakas on, mut Jeesus rakkahampi"
"Kun ruusu kuihtuu, hoida liljaa, kun äiti suuttuu ole hiljaa"

"Ruususilla kukkasilla olkoon tiesi peitetty, minultakin yksi ruusu olkoon siihen heitetty"

Kaik nää värssyt on miun omast muistokirjast otettui.

Oikein lepposaa lauvantait ja elokuuta teil jokkaiselle, kiitoksii kommenteist ja se uus värjäyspaikka toimii, eile kokkeilin, mut siint sit toisel kertaa, eikä nää aitan aarteet tähä loppuneet niistkii mie pagisen myöhemmin lisää.

Kesäkengät ja muuta kivaa

Vihdoinkii alko netti pelittää, meinas jo tulla epätoivoisii aatoksii ko mikkää ei toimint.
Mut nyt siltää on kaik taas hyväst ja miul uuvet kesäkengät, sain ne ystävältäin joka muutti toisel paikkakunnal ja iha varmast ei kellää oo samanlaisii

eiks ookkii nätit, tuollain pikkanen rusettiikkii tuos ees kommeilee. Näil kelpais miun männä vaik tannsiloihin,  mut ko ei mokomat mahu kunnol jalkaa

Niinpä saavat koristaa piironkin päällist. Nää on olt käytös, ko pohjat on kulunu, iäst ei oo tietoo, mut vanhat on.
Nii ja yks metka yhteesattuma näis miun kesäkengis on miun sukkuuni, sillä sukuin on alkujaa olt Virsui, tuolt kannakselt.
Samaselt ystävält sain uuven hatunkii ja se mahtuu päähä.

Hää olt löytänt tään kirpparil ja het aatelt jottahaa miulle tuo soppii hyväst ko pihamaalla kukkii hoijan, oon sit issekkii ko iso kukkanen.

Ja taas miul käi tuuri Narrin tontilla blogis ol arpajaiset ja mie voitin sielt kirjan

KHALED HOSSEININ  ja vuoret kaikuivat. Kiitos Tuulia, kirja on mitä parrain, oon koht saant sen luvettuu, suosittelen kaikil.

Värjäys rintamal on hiljast ko loppu aluna ja vast maanantain tullee tilaus apteekkii, tilasin koko kilon, ni ei het lopu, mut ol apteekeis erroo, jossai ei olt kuultkaa alunast, toises sanottii ettei sitä nyt kelle vaan tilata, yhes vaa nosteltii olkapäit mut onneks sit sain, kaik apteekit tulkii kierrettyy.
Keräsin mie tännää kiventieraa, sit kivien pinnas kasvavaa jäkälää, siihe ko ei kans tarvita puretusta, meinaan ne huomen heittää pattaa.
Mut oikei ihanaa viikonloppuu tei kaikil, nautitaa Suomen kesäst, kukkasist ja kärpäsist.

tää on joku pien kurjenpolvi

Perinteet ja muistot

Eile käin sovittamas tätä uutta sarafaniani, ja siit tulloo sit komia, pikkuse vaa pittää helmaa kääntää, ommella muutama nappi ja henkselit kii. Kelpaa miun sit toukokuus täs ottaa vierahii vastaa.

                                                               edestä

                                                            takaa.

Tää sarafaanihan on perinteellinen karjalaisen naisen mekko, joit esiäitit käyttiit nii juhlis ko arkenakkii.
Halusin nyt tälläsen toisenlaisen, ko fereesihän miul on, se näkkyy tuos pikkuses esittely kuvas.

Perinettä ja muistoi täynnä on seuraava työkii, joho sain idean kirjast Luonto sisustaa, siin mallis ol sellasii kirjaimii mut mie ko en tykkää jot jokapaikas lukkoo, home tai love, ni teinkii omanlaisein.

Lauta on tään talon ulkorakennuksen seinäst, haarukat löyty aikoinaa tuolt tiskipöyvän kaapist, lusikan ikämies löys roskakuopast saunan takkaa, piparmuotit on miun äitin, avain jostain kulkeutunu ja pitsit siint kirppariliinast jost ne syvämet tein.
Kaarnat  noihi syvämii otettii mei pihan vanhoist männyist. Mie isse ne keittiöveissel vuolin, ko ikämies ei antant miulle puukkoo, kuulemma telon sil issein, mut kyl myö naiset keinot keksitää jos jottai halutaa tehä.

Kaks ylinpää kelloo on miun äit-vainaan ja alinmaisen otin ranteestain sillo 9 vuotta sitte ko jäin sairauven takia töist, sillo  miult loppu kiireet siihe.

Tään punasen korun mie oon saant viisvuotiaana kummiltain Kanadasta, muistan kuinka olin siint ylpiä, haastoin kaikil jot miul on punanen timantti. Sit se hävis vuosiks ja  murrosikäsen löysin sen heinäpellon reunast, siint asti se on olt yks miun aarteist.

Pupujussi korun sain vanhemmiltain ko alotin kansakoulun.
Liimasin nää kaik kii kuumaliimal ja se kyl näkkyy näis kuvis, harmittaa ,mut ko olin nii intoo täyn ko ilmapallo ni en malttanat muije liimoin kans tuhrata.

Jatketaa tätä viikkoo ja tavataa seuraavan kerran arvonnan merkeis, viel on muutama päivä aikaa osallistuu.
Oikein iloist kevvään odotust ihan jokkaisel.