lauantai 22. kesäkuuta 2019

Sillä sipuli

Koko talven oon aina kauppareissul keränt sipulinkuorii, ihan kauppiaan luval. Onhaa tää hilpeyttä herättänt ko muut ostaat sipulii ja mie kerrään pelkkii kuorii. Ikämies ei enää kehant tullakkaa miun kanssain kauppaa ko ain vaa keräsin kuorii ja kuorii.
Kassakii kysy jot mihi ihmeesee naiset näit kuorii kerää, ko  hää on huomant jotta  monel naisel on matkassaa pussilline kuorii. No mie hänel sit kerroin, jotta myö värjätää niil lankoi.


Sit vaa  kaks paperkassillist kuorii pattaa ja pata porisemmaa , ja mahoton ko tulikii taas kommeit värilöit.


Tul  punaruskeeta, keltast eri sävylöis, oranssii taittavaa, tulloo vihriää ko käyttää harmaata lankaa.


Niist kahest kassist tulkii värrii yl kolmee killoo lankaa.


No työ varmaa mietitte jotta mitä mie noist teen, no viimekesän keitoksist tein tään jakun


Täl kertaa en viel tiiä mitä tulloo tehtyy, se selvii ko päästää talvee.

Oike hyvvää juhannukse jatkoi kaikil, kiitoksii kommenteist ja tarinoijaa taas toiste.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Kuulumissii

Tervehys teil kaikil, täs onkii mänt jokunen aika ko on tult kirjuteltuu, mut nyt alko tuntuu silt jotta voisin jottai teil haastella.

Meil kuuluu noi niiko ylleesä ihan hyvvää, mie teen kästöit ja hoijan puutarhaa sen mitä kivuilt kerkiin ja kykenen. Kunto on mänt huonommaks, nyt on sit käsiskii nivelrikkoo, mut silti mie yritän jottain puuhastella,  äskettäin  keppi sai uuvet koristukset



ja pithää siihe tehä sopiva kolttukii, vanhaa hautajais mekkoo vähä tuunailin iloisemmaks.  On noit hautajaisii täs oltkii ihan liian kans, enkää ennää jaksant kassella ja pittää täys mustaa.


Ikämies on jo eläkeel ja näyttää hyväst viihtyvän, mootorsaha on vielkii käytös, mut ennää ei katkota kirsikkapuit.


Aikamiespoika  on elleenkii akaton ja soitteloo  ja lauleloo toine levykii on jo tekkeil. Hänel ol vähä harmii ko yhest luomest löytykii syöpä, mut onneks kaik saatii kahel leikkauksel poistettuu. 



Täs leppäilee mei vanha Lilli, hänel tul lähtö satteenkarsillal, ol nii mahottomana kippee ettei mittää muut konstii ennää olt ko laskee toine pois kärsimäst. Uutta koiraa meil ei ennää koskaa tuu. 

 
Kiitos teil kaikil jotka ootta uskollisest tääl käyneet kurkkimas, ja laitelleet miul viestilöit, ja pitäneet muutenkii yhteyttä.   Jatketaa tarinointii toisel kerral ja varmaa täs tän kesän aikaan.