tiistai 19. heinäkuuta 2016

Hiljaisuus

Siellä siun on hyvä olla, nurmen alla uinahella, juosta taivaan tantereella.


Ei oo kipu kiusanasi, eikä tauti tuttunasi.
Meillä suru syvämmissä, murhe mieltä kalvamassa.
Kiitos siulle koira kulta, yhteisistä vuosistamme.

Rakas Lillimme jouduttiin täännää lopettammaa, hänel ko ol aika äkänen syöpä,


joka levis nopeasti koko roppaan.

On nii hiljast ja tyhjää, tuossa vielä kuppi, tuossa pallo, tuolla tukko karvoja.
Veet silmissä kuletaa , ei maistu ruoka ei saiju, eikä herkut.

On alkanu aika ilman Lilliä.


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Pakkopullaa

Kiirettä on pitänt ja muutakii harmii on olt. Siin välis oon koittant saaha tehtyy nuit rästis olevii kästöit, käyvä mustikas ja kaikkee sellast.
Mite sitä voikii joku mieluin homma muuttuu äkistee iha pakkopullaks niiko nyt tääkii peiton tekele.


Talvel virkkasin peiton viikos ja oikee innost täriste, mut tätä mokomaa oon tehny jo kolme kuukaut.
Ko se ei vaan vientkää mukanaa niiko ne muut.
Oisko olt sit siin , ko tälle ei olt mittää selvää kohetta jotta kuka tän saa.
Mut siin se nyt on.


Kokkoo sil on sellaset 165x165 senttii.Nyt aamusel virkkasin loppuu ja saisin kuvattuu enne satteit.
Langat on etupääs 7-veljest mut joukos on muitakii saman vahvusii.


Vähää aikaa en peittoloit tee, nyt saap riittää.

Niist harmiloist sen verran jotta miul on uus nikama rappeutumas ja se vaikuttaa istumissee sen verran kipiäst jotta en voi täs konneel kauvaa aikaa ain viettää. Jotta ei piä pahastuu ko en ain käy tei muije juttuloit kassomas.

Mut kaikest huolimatta oikee mukavaa viikonloppuu, mänkää messää kerräämää mustikoit, nyt niit sit on iha mahottomast.
Miekii hupakko siel kepin ja poimurin kans touhotin ja muutaman litran sainkii. Ikämies uhkas sittoo miut omenapuuhu kii ja piilottaa kepit ,etten toist kertaa messää mee. No en mee , ol se sen verra rankkaa.

Tavataa taas

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Kaikenlaist asiaa ja asian vierest

Toissapäivään tuoho pellol ol ilmestynyt sitte outoi munnii, liekö isse dinosaurus ne käynt siihe vääntämäs.


Mei Lillin mielest nuo ol hirviöit, niille pit haukkuu ja murist. Varovast hää kassel kasvihuoneen takkaa mokomii hirvityksii, häntä roikku koipiin välis ja pikkuin koira ol nii peloissaa jotta iha täris. Pakko ol viiä toine tuppaa herkkuloijen luokse toipumaa. Nyt sit taas uskaltaa olla pihal ko paalit on korjattu pois.
Hassu koira.

Vanha rouva kysel miult kuvvii mongolian vaahterast, ota sit istuttaes huomioo jotta siint kasvaa iso


Siis oikeest iso ja joka suuntaa.
Syksysin siihe tullee komia ruska.


ja tämmöin on sit se pikkuruine alku


Huomen ikämies ja mie juhlitaa mei hääpäivää, 36 vuotta tullee täytee tätä tyyntä ja myrskyy.
Sain tälläsen komian hortensian


"ko siul ol sillo sininen mekko ja sinisii orvokkei ja miul ja pojal ol siniset paijat"
Jotta tuo mies muisti viel väritkii, vai kävikö hää valokuvist kurkkaamas.

Oikein mukavaa viikonloppuu teille